Veetin maailma

2009-01-07T14:33:00.002+02:00

Iso poika!

Heippa pitkästä aikaa. Minulle on tapahtunut vaikka mitä mukavaa sen jälkeen kun äiti on viimeksi jaksanut kirjoittaa kuulumisiani teille. Minusta on meinaan tullut iso poika! Puhun kuulemma kuin papupata, vaikka ei meidän papupata kyllä puhunut mitään, kun isä keitti hernekeittoa. En ihan ymmärrä, mitä sillä tarkoitetaan. Edelleen lempparijuttujani on kaikki, missä on renkaat alla: auto, rekka-auto, linja-auto, paloauto, traktori, juna... Onhan niitä vaikka mitä. Minulla on kotona oma junarata ja monen monta pikkuautoa. Silti haluan pikkuautoja koko ajan lisää, ja kaupasta niitä aina muistan pyytääkin. Mutta yleensä en saa, vaikka äiti saa ihan joka kerta maitoa ja leipää, kun haluaa. Ei ole reilua, minun mielestä.

Meillä kävi jouluna tonttu. Se oli jättänyt osan lahjoista kuusen alle, mutta jotain se toi mummun ja vaarinkin luo. Tonttu kolkutti ulkona ja kilisti kulkusta, mutta ei ehtinyt lainkaan jäädä minua moikkaamaan. Ei se mitään, jos et kerro kenellekään, voin myöntää että minua vähän jännitti. Tonttu toi minulle parkkihallin ja vaikka mitä kaikkea kivaa. Sitten se toi meidän perheelle sähköurut ja minä tykkään tanssia ja laulaa niitten kanssa. Ihan lempparilaulu on "Tonttu tietää!"

Niin ja sitten minusta tulee isoveli. Äitin vattassa on vauva ja iltaisin minä juttelen vauvalle äitin navan kautta. Siihen napaan minä sitten kerron, että täällä on Veeti ja sanon nukkumaan mennessä hyvää yötä vauvalle. Olen minä kyllä alkanut istumaan enemmän äitin sylissä sen jälkeen kun äiti kertoi vauvasta. Minua taitaa vähän mietityttää, ehtiikö se äiti enää pitämään minua sylissä sitten kun se vauva tulee mahasta pois. Joskus olen kyllä ollut äitin sylissä samaan aikaan Hennan kanssa, mutta Henna onkin jo aika iso vauva. Niin ja se on kurjaa kun äitin kanssa ei voi tanssia ja riehua samalla lailla kun ennen. Kuulemma vauvaa vattassa tarvii varoa, eikä sylissä saa vehdata ettei vauvaan satu. Mutta kyllä minä senkin kestän.

Tänään pääsin pitkästä aikaa taas Tarjan luo. Odotin sitä niin kovasti, mutta sitten minua alkoikin ovella jännittää. Vähän taisin Tarjaa ujostaakin. Mutta se meni pian ohi. Kiva kun on taas leikkikavereita.

2008-07-14T00:44:00.003+03:00

Mitä opit tänään poika pellavapäinen?

Vaikka mitä! Ette tiedäkään miten taitava minusta on tullut. Puhun jo vaikka kuinka ja paljon, neljän sanan lauseita ja koko ajan opin lisää sanoja. Tänään saunaan mennessä totesin: Ei isä kanna Veeti, äiti kanna. Tuo lause oli ihan selvä. Kaikki vokaalit on jo hallussa, mutta konsonantit vielä vähän takkuaa. Aktiivisessa käytössä minulla on t, k, v, m, n, h ja nyt uutena p. Jokainen kirjain auttaa, että minua ymmärretään paremmin. Äiti ei enää sano kovinkaan usein, ettei se ymmärrä minua, mutta kyllä välillä tarvii korjata, kun se ehdottelee minun sanoneen jotain ihan hölmöjä asioita.

Lisäksi opin pyöräilemään. Äiti ja isä osti minulle keväällä pyörän enkä oikein oivaltanut sitä. Pidimmekin sitten harjoitustauon ja pitkästä aikaa kaivettiin pyörä tänään katoksesta. Ja minähän osaan jo polkea. Onhan se raskasta, enkä montaakaan kieppiä jaksa pyöräyttää, mutta olisitte nähneet miten innoissaan äiti oli uudesta taidostani. Ohjaaminen taas ei ole kovinkaan raskasta ja sitten kun minulle tuli väsy, harjoittelimme ohjaamista. Äiti työnsi ja minä ohjasin sinne minne äiti neuvoi. Sekin oli kyllä ihan lystiä ja äidin mukaan ihan hyödyllistä. Naapurin autotalliluiskalle äiti ei antanut ajaa, väitti että loukkaan itseni niin isossa alamäessä. Pitääkö se äiti minua ihan pikkupoikana?

Niin ja pottailussa olen myös aika haka. Minulla ei ole kotona enää juurikaan vaippaa, yöllä ja joskus päikkäreillä vaan. Minä saan aina tarran pahviin kun pissaan pottaan ja sen takia minä muistankin kertoa kun minulle tulee pissahätä. Tänään ulkona kyllä kävi vahinko, kun leikin niin omissa ajatuksissani ja kun huomasin, että minulla on hätä, en ehtinytkään äidin luo vaan pissa tuli kesken juoksun. Minua nolotti, mutta äiti sanoi, että vahinkoja sattuu. Sisällä se kyllä aina motkottaa jos pissaan matolle. Lattialle pissaamisesta tulee hauska ääni, mutta siitä ei saa tarraa. Niinpä olen ajatellut, että tarra on kivempi kuin se lotina.

2008-05-19T13:04:00.018+03:00

Tervehdys pitkästä aikaa!

Niin paljon on tapahtunut sen jälkeen kun äiti viimeksi kirjoitti teille kuulumisiani. Minusta on tullut jo ihan iso, reipas poika ja yllätän äidin taidoillani vähän väliä. Tällä hetkellä minulla on opettelussa päiväkuivana olo ja olenkin siinä aika etevä. Olemme treenailleet vasta reilun viikon ja pissavahinkoja sattuu tosi vähän. Pottavälit ovat myös pidentyneet, mutta vielä on parantamisen varaa. Minä en nimittäin ymmärrä vielä pyytää potalle pissalle, vaan äitin tai jonkun pitää kysyä, onko pissahätä. Sitten kyllä osaan kertoa, jos on. On muuten mukavaa, kun ei tarvi käyttää kotona vaippaa. Kyllä minä pian opin niin hyvin, että voin olla Tarjan luonakin ilman vaippaa. Ja pihalla. Ja pian ihan koko ajan. Ihan varmasti.

Harjoittelen koko ajan myös puhumista. Äiti soitti jo neuvolaan, että koska pitää huolestua, kun minun jutuistani ei ota tolkkua, mutta Tessa sanoi, ettei ennen seuraavaa neuvolaa tarvi murehtia. Ja siihenhän on vielä puoli vuotta aikaa. Minä kun olen nyt 2,5-vuotta vanha. Ja opinhan minä koko ajan lisää. Toistan perässä ja aktiivisessa sanavarastossa on aina vaan enemmän sanoja. Nyt olen alkanut opettelemaan myös muita kuin autoon liittyviä sanoja. Osaan joitakin verbejä (aa-aa, tippu, kaatu) ja eläimiä sekä niiden ääntelyjä. Osaan myös sen äidin opettaman kukan ja poiminkin voikukkia äidille ja Tarjalle maljakkoon aina kun olen ulkona. Ja erityisen tärkeän sanan pipi osaan myös. Toisessa kuvassa näkyy, miksi se on niin tärkeä sana. Siinä kun minulla on otsassa reikä ja poskessa mustelma. Otsaan jäi arpi muistoksi, mutta poski on kyllä jo parantunut. Nyt minulla onkin sitten huuli halki ja kädessä haava... En ole mikään ihan rauhallinen liikkeissäni. Äiti ja isä on välillä helisemässä minun kanssani ja Tarjallakin taitaa olla pari harmaata hiusta enemmän minun takiani. Mutta lapsena kai sitä kuuluu mennä ja touhottaa. Noloa se olisi vasta isän ikäisenä aloittaa.

Äiti laittoi pitkästä aikaa myös kuviani näkyviin. Viimeinen kuva on otettu tänään, kun leikimme äidin kanssa styroksipalloilla. Minä murskasin ensin tuollaista pientä levyä ja oli sitten hauskaa, kun huomasin, miten sähköinen se on. Lopulta me pelattiin äidin kanssa styroksisotaa ja sen jäljissä olikin siivoamista. Äiti sai imuroida koko talon. Mutta oli meillä silti hauskaa.

Olenko minä kertonut teille jo, että minä sain uuden serkun? Sen nimi on Henna ja minä olen oikein haka hoitamaan sitä. Osaan laittaa tuttia ja silittää hiuksia. Hiukan jos joku auttaa, voin pitää myös Hennaa sylissä. Minusta voisin pitää ihan yksinkin, mutta Kati ja äiti ei anna. Monta kertaa olen pyytänyt, mutta nuo ovat aina tuollaisia tylsimyksiä. Ihan hyvin voisin jäädä Hennaa hoitamaan että Kati pääsisi vaikka pihaa hoitamaan yksinään. Kyllä me pärjäisimme.

2008-02-05T22:46:00.000+02:00

Pulinakone

Minä olen tullut aika hyväksi puhujaksi. Jotkut kyllä sanovat, että olen ikäisiäni perässä, mutta äiti sanoo takaisin, että koko ajan kehityn ja ymmärrän tosi pitkiä ja vaikeita lauseita. Mutta nyt minä olen alkanut puhua lauseita. Ne on lyhyitä eikä kovin selkeitä... ja niihin liittyy melkein aina joko auto, äiti tai nukkuminen... mutta silti.

Minun pisin lauseeni on "äiti brrr auto" (äiti ajaa autoa, tai isä, sama asia). Yleisesti osaan kertoa, kenen auto tulee "mummu auto", "Uha auto", "äiti auto". Kun äiti tulee yövuorosta, käyn antamassa hyvän yön suukon, sanon "äiti aa aa, hei hei" (äiti nukkuu, hyvää yötä) ja suljen oven. Illalla en mene sänkyyn, ennen kuin titi aa aa (nalle tulee nukkumaan) minun kanssani.

Erityisosaamista minulle on tuo liikennevälinesanasto. Ensin opin auto, sitten tuli tatto (traktori) ja toto (mopo). Sitten keksin, mikä on ekka (rekka). Sen jälkeen näin juhan (junan) ja vielä opin ensimmäisen yhdyssanani ijja-auto (linja-auto).

Edelleen olen kuin papupata ja suurin osa kertomastani jää ihmisille arvoitukseksi, mutta joka päivä opin jotain uutta. Odottakaahan, yhtenä aamuna minä herään puhuvana poikana!

2007-12-07T03:34:00.000+02:00

Juhlahumua

Minulla oli synttärit. Täytin kaksi ja minulla oli valtavan isot juhlat. Sain paljon lahjoja ja niillä olen nyt sitten leikkinyt. Ihan suosikkeja on tietenkin autot, mutta hieno kalapalapelikin on tosi kiva. Sen kanssa opein tekemään kaikki nuppipalapelit. Nyt olen koittanut saada äitin tekemään isojen poikien palapeliä, mutta kuulemma se on liian vaikea. Harvoin äiti viitsii alkaa kanssani sen tekoon.

Sain myös värityskirjan ja vahaliidut. Minä olen aika taitava värittämään ja piirtämään. Piirrän ympyrän, viivan ja kaikenlaista muuta. Väritän myös kuvia enkä vain paperia miten sattuu. Näkisittepä miten etevä minä olen.

Musiikki on kuitenkin edelleen minulle kaikki kaikessa. Tanssimisen lisäksi olen alkanut itse tekemään musiikkia. Laulan tai hyräilen mielelläni. Ihhahhaa on minun lempilauluni. Soitan myös äidin urkuja ja laitan sieltä hienoja rytmejä soimaan. Erilaisia purkkeja hakkaamalla saa aikaan rummut ja rumpujen tahdissa vasta mukava onkin laulaa. Rummuista lähtee niin kova ääni, että silloin saa laulaa oikein kovaa, melkein huutamalla.

Itsenäisyyspäivänä meillä oli Ati (Kati), Ika (Juha) ja Eka (Elina) ja minulla oli hurjan hauskaa. Ika jaksaa hauskuttaa minua ja Eka luki kanssani kirjaa. Atin kanssa heittelin palloa. Atilla on itselläänkin pallo mahassa, mutta sitä ei saa potkia. Siellä on muka vauva, vaikken minä kyllä nähnyt. Mahtaa sillä olla kurjat oltavat siellä hameen alla piilossa.

2007-11-03T21:26:00.000+02:00

Lunta

Tänäaamuna kun heräsin, koko piha oli ihan valkoinen. Seisoin ikkunassa ja ihmettelin, mitä pihalle oli tapahtunut. Äiti vei minut ulos sitä ihmeellistä katsomaan ja kertoi, että se on lunta. Vähän minua pelotti moinen, melkein itkettikin kun se jäi kasoiksi saappaan kärjen päälle. Kävimme pienellä kävelylenkillä äitin kanssa ja kyllä se pelko siitä helpotti. Kaatua en kuitenkaan uskaltanut lainkaan, olin tosi varovainen. Tyhjensin pihanpensaiden oksia lumesta ja katsoin jälkiä, joita minun jaloista jäi maahan. Äiti näytti, miten lumesta tehdään palloja, mutta minä en halunnut ottaa niitä palloja käteen. Oli se kuitenkin oikeastaan ihan hauskaa.

Sain myös upouudet haalarit tänään päälle. Äiti laittoi kaikki ohuet ulkotakit ja housut pesuun, niitä ei kuulemma enää tänä vuonna tarvita. Minusta oli ihan hauskaa laittaa haalarit päälle, niiden pukeminenkin oli nopeampaa kuin puvun. Mutta riisuessa ne oli hankalat. Kuulemma siihen on taas totuttava. Äiti sanoi, että minulla oli viime talvenakin haalarit ja että ne on kylmällä ja lumisella säällä kätevämmät kuin puku, kun ei mene kylmä eikä märkä napaan.

Huomenna menen katsomaan Elinaa. Elina on minun pikkuserkku ja täyttää huomenna 3v. Elina on jo aika vanha. Toivottavasti Elina leikkii minun kanssani ja toivottavasti sillä on hyvää kakkua.

2007-10-30T13:19:00.000+02:00

Äitti

Pitkästä aikaa äiti alkoi kirjoittelemaan. Se on ollut tosi laiska kertomaan minun kuulumisiani vaikka minulle on tapahtunut vaikka mitä. Nyt me ollaan äitin kanssa oltu kaksi päivää kotona, koska minä olen kipeä, enkä siksi voi mennä Tarjan luo. Äiti on välillä tosi harmistunut, sillä minä olen kuulemma välillä oikea pikkutuholainen. En kyllä ymmärrä, miksi. Minähän vain olen oma itseni; juoksen ympäri taloa, huuda, potkin, lyön ja paiskon tavaroita sekä kiipeilen. Enkä muuten varmasti usko jos äiti käskee...

Minusta on tullut oikea papupata. Ei läheskään kaikesta puheestani vielä selvää saa, mutta joka päivä vähän enemmän. Koko ajan kuitenkin vaadin äitin jakamatonta huomiota sanomalla "äitti". Jos äiti ei vastaa, sanon sen niin monta kertaa, että hän kysyy, mitä asiaa. Mutta yleensä äiti ei vain sitten ymmärrä, kun kerron asiani hänelle. Se tekee meidän keskustelun vähän vaikeaksi, mutta enimmäkseen en ole siitä milläskään.

Erotan äänestä "auton", "atton" (traktori) ja "oton" (mopo). Tiedän myös, mitä sanoo hevonen, lehmä, koira ja lammas. Osaan laulaa Ihhahhaata ihan nuotilleen. Hyppään jo aika korkealle tasajalkaa ja hetken aikaa pysyn pystyssä yhdellä jalalla. Ja olen todella kova poika tanssimaan. Äiti sanoo, että olen motoorisilta taidoiltani hyvä, mitä se sitten ikinäkään tarkoittaakaan.

Niin, ja minä en käytä enää tuttia. Ensin äiti sopi Tarjan kanssa, etten saa päiväunille tuttia. Kun se meni hyvin, äiti ja isä päätti, ettei sitä sitten yölläkään tarvita. Kyllä minä siihenkin totun, vaikka vähän kummastuttaakin tuollainen touhu. Mutta olenhan minä jo iso poika, mihin minä sitä tuttia tarvisin? Muistitko, minulla on ensi kuussa taas syntymäpäivä?

Äiti on jaksanut ylpeänä kertoa kaikille, miten yhtenä päivänä hoidossa sanoin ihan oikean lauseen. Tytöt ei ottaneet minua leikkiin, joten menin kertomaan Tarjalle. "Taijja, Taijja, tua lyä!" Ja kun Tarja ei oikein uskonut korviaan ja kysyi, mitä sanoin, toistin: "tua lyä!" Satakuntalaisittain ihan oikein kielitty, sanoi äiti.

2007-07-28T21:46:00.000+03:00

Kesää!

Äiti meni töihin ja isäkin käy töissä. Minä olen käynyt sitten pari viikkoa päiväkodissa, mutta viikon päästä pääsen taas Tarjan luo. Miksi Tarja pitää lomaa silloin kun minä tarvin hoitopaikkaa?

Me ollaan silti reissattukin kesän aikana. Ensin me käytiin Muumimaailmassa Nakkilassa. Me nähtiin Muumipappa ja Muumimamma ja Pikku Myykin vielä. Minä en kyllä niistä paljoa perustanut. Kivointa oli kiivetä Muumitalon pitkiä portaita ylös ja sitten kun siellä ylimmässä kerroksessa oli sellainen puujuna, niin sillä oli myös hauska leikkiä.

Me oltiin myös Ähtärissä. Nukuimme Hotelli Mesikämmenessä kaksi kokonaista yötä ja minullekin oli siellä oma sänky. Käytiin Tuurin kyläkaupassa, siellä oli tanssit ja maailman epäsiistein lastenhoitohuone. Sitten me uitiin hotellin uima-altaassa monta kertaa. Ja tietenkin kävimme Ähtärin eläinpuistossa. Siellä minun suosikkini olivat kotieläinpuiston possujen lisäksi kaikki isot, kuten karhu, hirvi ja puhveli. Se oli tosi hauska viikonloppu, mutta väsyhän siinä menossa tuli. Silti menisin koska vaan uudestaan.

2007-07-11T22:14:00.000+03:00

Puheripulia

Siitä onkin pitkä aika, kun viimeksi olen saanut äitin tänne jotain kirjoittamaan. Minusta on tullut todella kova puhumaan, vaikka äiti ja isä väittääkin, ettei minusta saa vielä mitään selvää. Puhun kuitenkin, ehkä ne vielä joskus oppii kuuntelemaan minua. Juha hoidossa kyllä ymmärtää minua ja jutellaan pitkät pätkät keskenään.

Yhtenä päivänä olimme äitin kanssa hiekkalaatikolla. Satoi vettä ja olimme sadevaatteisillaan haukkaamassa raitista ilmaa. Otin ämpäriin hiekkaa ja levitin sitä sitten käsin maahan.

Äiti: Hiekoitatko sinä?
Minä: Joo.
Äiti: Luuletko että tulee liukasta?
Minä: Joo.
Äiti: Voihan se olla, jos vesisateen jälkeen tulee pakkasta, että liukastuu.
Minä: Niin.

On minulla jo paljon sanojakin. Jos tarvin apua, sanon "auta", jos taas koitan toimittaa jotain, sanon "kato". Jos isä komentaa, huudan apuun äitiä, jos taas äiti kieltää jostain, kiljun isää. Tiedän, että koira sanoo hau, hevonen ihhahhaa ja kello ik ak (tik tak), keinu on puolestaan kiikkaa. Osaan myös nallen, ankan ja auton tietenkin. Myös mopo on auto, vaikka äiti muuta väittääkin. Samoin helikopteri ja lentokone, sekä kaikki missä on renkaat, polkupyörä, kottikärryt ja rattaat.

2007-06-12T14:11:00.000+03:00

Patti

Olin neuvolassa lääkärillä joitain viikkoja sitten ja lääkäri laittoi minut verikokeeseen, koska minun niskassani on patti. Se verikoe oli kamala kokemus, mutta kestin sen kuin mies. Vain kaksi ihmistä piti minusta kiinni, kun kolmas täti otti näytteen. Olin siis tosi reipas.

Eipä siinä kaikki. Äiti soitti lääkäritätille, että mitä verikokeen tulokset näytti. Kuulemma jotkut valkosolut oli kohollaan. Ne on sellaisia valkoisia klimppejä veressä, luulisin. Ja kun ne on kohollaan, niin ne varmaan silloin kelluu siinä veren pinnalla. En minä siinä näyteputkessa kyllä mitään kelluvaa valkoista nähnyt, mutta en minä niin tarkkaan katsonutkaan. Se täti kumminkin näki ja sanoi, että pitää mennä juhannuksen jälkeen uudestaan sinne piikityspaikkaan ja ne ottaa taas minulta verta. Ja lisäksi äitin täytyy koittaa sitä pattia vähintään joka toinen päivä, että sen tietää jos se alkaa kasvaa. Sitten pitää mennä tätin työpaikalla käymään, siis siellä terveyskeskuksessa.

Minä en tykkää yhtään tuommoisista verikokeista enkä niskan koittamisesta. Onhan siellä niskassa patteja, miljoona hyttysenpuremaa ja ne kyllä näkee ilman koittamistakin. Vielä kääntyy pää joten mahtuu kai tuo tuolla olemaan. Ihme kouhotusta.

2007-05-21T22:59:00.000+03:00

Minä olen kova työmies

Olen ollut kahtena päivänä lapiohommissa pihalla äitin ja isän kanssa. Minulla on vähän pienempi lapio, mutta töitä teen kyllä siinä missä muutkin. Me ollaan nostettu yksi vuorimänty ylös ja lapioitu sitten kottikärryihin sitä maata sen männyn paikalta. On se kovaa hommaa ja illalla tulee kyllä hyvin uni, mutta vaikka itse sanonkin, niin olen minä sitten töitäkin tehnyt. Olen paitsi lapioinut kovasti, myös kantanut kiviä seinän viereen. On oikein tärkeä olo, kun saa tehdä samoja juttuja kuin aikuiset.

Teen minä muitakin töitä. Katan ruokapöytää ja tyhjennän tiskikoneesta ruokailuvälineitä. Joskus autan kauppakassin tyhjentämisessä ja toisinaan kannan erilaisia tavaroita äitille pyynnöstä. Olen tosi ahkera poika kun sen pään otan. Eihän sitä aina huvita, mutta en minä mikään orja olekaan. Olen ihan tavallinen poika joka tykkää välillä auttaa äitiä ja isää. Ja tykkää siitä, kun tekemisen jälkeen kehutaan ja kiitetään.

Kuvassa otan lekkoisasti ilta-auringossa parvekkeella eilisen multaurakan jälkeen. Käytiin saunassa vielä, niin ei tullut paikatkaan kipeiksi. Mitä nyt nenänpieleen tuli pieni naarmu, mutta kyllä raavas työmies yhden naarmun kestää.

2007-05-10T22:25:00.000+03:00

Olen jo iso poika

Siitä on hirveästi aikaa, kun äiti on viimeksi kirjoittanut tänne blogille. Äiti päivitti blogin tietoja ja nyt kaikkialla lukee, että äiti on klirjoittanut tänne. Minä en voi enää edes itse kirjoittaa kenellekään kommentteja ja se on tylsää. Äitiäkin harmittaa, mutta tehty mikä tehty eikä sitä voi enää muuttaa. Mutta minä täällä edelleen olen. Esittelyteksti vaan on nyt meillä molemmilla sama ja siihen äitin tarvii keksiä joku juttu. Mikä se on, sitä äitikään ei vielä tiedä.

Minulle on tapahtunut hirveästi sen jälkeen kun äiti viimeksi kirjoitti tänne. Minä olen mennyt hoitoon. Käyn Tarjan luona hoidossa, kun äiti on koulussa ja isä kursseilla. Tarjan luona on kivaa, siellä on Juha ja Aino ja Kiia ja Tättä, Aku lopetti vähän aikaa sitten, kun siitä tuli isoveli. Minä en halua että minusta tulee isoveli, jos sen takia ei voi käydä Tarjan luona.

Hoidossa olen reipas poika. Nukun ja syön hyvin ja olen ihan kiltti. Kotona sitten puran sen kaiken mitä päivät rajoitan. Äiti ja isä saa tosissaan minua komentaa. Mutta nyt kun ollut kauniita ilmoja, olemme olleet tosi paljon ulkona eikä siellä voi tehdä lainkaan niin paljon pahojaan kun sisällä. Äiti sanoo että minä olen oikea vauhti-Ville, mutta enhän minä ole Ville ensinkään, vaan Veeti. Äiti puhuu ihan outoja.

Minulla on jo 15 hammasta. Niillä on kiva purra äitiä. Äiti ei kyllä tykkää. Joskus minä puren isääkin, mutta äiti maistuu paremmalta ja kiljuu korkeammalta. Kun äiti sanoo, että ei saa, minä nauran ja juoksen karkuun. Mutta jos äiti nostaa etusormen pystyyn ja kurtistaa kulmia, minulta pääsee kyllä itku melkein aina. Se tarkoittaa sitä, että äiti on vihainen minun tekemisistäni.

Osaan jo vaikka mitä, osaan kulkea rappusissa vaikka yksin. Alas tulen pylly edelleä jos muistan. Osaan kyllä tulla ihan etuperin kävewllenkin, jos saan pitää vähän jostain kiinni. Osaan myös varpustaa oikein korkealle. Ja osaan kävellä takaperin. Juoksen paljon ja kiipeilen joka paikkaan. Äitin ja isän sänkyyn en pääse ilman apua, koska se on niin korkea.

Sanoja en osaa vielä montaakaan, mutta ne muutamat osaan sitten sitäkin paremmin. Nyt olen alkanut matkia perässä ja osoitella asioita ja sanoa niitä joksikin. Aina ei kuulemma mene ihan oikein, mutta minä yritän kyllä kovasti. Minä osaan sanoa äiti, hei-hei, kukkuu, auto, ei, nntu (lintu) ja ato (katso). Toistan hienosti perässä nalle, ankka, tra (traktori) ja monia muita sanoja.

Minulla on myös isojen poikien sänky, josta voin aamulla nousta pois kun herään. Sitten otan tutin, harson ja nallen ja tömistelen äitin ja isän sängyn viereen. Olen oikea aamunvirkku, ihan niin kun isäkin. Äiti on välillä ihmeissään meidän kanssa.

2007-02-28T22:33:00.000+02:00

Minä ITE!

Minä kävelen ihan itse. Olen kävellyt jo kolme viikkoa ja olen siinä jo aika haka. Kävelen jopa kengät jalassa ja toppahaalari päällä, ulkona, sisällä, kynnyksenkin yli joskus. Olen siis jo tosi hyvä kävelemään. Osaan myös vähän juosta, mutta siinä usein kaadun nokilleni, eikä se ole kivaa.

Minä puen melkein itse. Äiti tai isä vain ojentaa hihaa tai lahjetta niin minä laitan käden tai jalan minne pitää. Näin sitä ruvetaan isoksi pojaksi. Minä myös pesen hampaani itse. Äiti välillä koittaa vähän heiluttaa harjaa suussani, kun kuulemma sitä ei kuulu pureskella, mutta ihan itse minä ne pesen. Kastan välillä harjaa mukissa ja taas mennään.

Minä tekisin monenlaista muutakin itse, mutta kun äiti ja isä ei anna. Sitten minä suutun. Tänään olin oikea känkkäränkkä koko illan, kun äiti ja isä komensi minua niin kovasti. Kyllä kai tämän ikäinen poika jo tietää mitä voi tehdä ja mitä ei. Mutta nuo vain komentaa, mokomat. Ja minä huudan sitten niille niin että naapuritkin kuulee että minulle ollaan epäreiluja.

Minä olin viime viikolla reissussa, isotätin luona kaukana, kaukana tuolla jossain. Ei se täti kyllä mikään iso ole, ihan normaalikokoinen. Se on äiti kummitäti, ja kuulemma äitin täti on minun isotäti. Ihan hölmöä.

Minä sitten sairastin koko sen ajan kun olin siellä kylässä. Minulle nousi ekana yönä 40 astetta kuumetta enkä jaksanut tehdä juuri mitään. Juhon kanssakin olisi ollut hauska leikkiä, mutta en oikein jaksanut. Sitä kuumetta kesti sitten kolme päivää, mutta kun oli aika lähteä kotiin, kuume meni pois. Koko reissulla en sitten syönyt juuri lainkaan enkä oikein viitsi vieläkään niin paljoa, mutta kyllä minä nyt vähän jo syön. Ja sitten minä nukun oikein paljon. Minulla on aika kova uni koko ajan.

Maanantaina kävin äitin kanssa lääkärissä, mutta ei minussa mitään vikaa ollut. Äiti ja isä sanoo, että jos nukun vielä huomennakin hirveän paljon, pitää mennä taas lääkärille, mutta en ymmärrä miksi, eihän minussa mitään vikaa ole. Mutta jos saan taas tarran neuvolakortin kanteen niin kuin siltä hoitajalta, joka otti minulta verikokeen maanantaina niin sitten voin kyllä mennä ja olla oikein kiltisti.

2007-01-02T22:48:00.000+02:00

Hyvää alkanutta vuotta!

Sitä kaikki nyt hokee. Mennään minne vaan, niin kyllä joku sen toikaisee. Siihen kuuluu vastata: Kiitos, sitä samaa sinulle. Minä olen kuullut. Sitten kuuluu kysyä, että mites se vuosi teillä vaihtui. Ihmeellistä kouhotusta. Minä en ainakaan ole vaihtanut mitään muuta kuin yöpaitaa. Mistä ihmeestä kaikki puhuu?

Me oltiin viikonloppuna Eurajoella jollain isolla kentällä. Siellä soi musiikki ja monta tyttöä heilui kepin kanssa, jonka päässä oli tuli. Niiden ei ollut äiti sanonut, ettei tuli ole lelu ja siinä on K-18. Niin minun äiti aina sanoo. Sitten kun ne tytö lähti niitten tulisten keppien kanssa pois, alkoi kuulua ihme suhinaa. Maasta nousi sellaisia valoja. Ensin ne ei noussut kovin korkealle ja ne piti ihan pientä suihkinaa vaan, mutta koko ajan ne nousi ylemmäs ja ylemääs ja tuli enemmän värejä ja kovempi ääni. Joka kerta kun paukahti oikein kovaa, minä räpäytin silmiä. Mutta sitten alkoi paukkua niin usein, etten enää ehtinyt räpyttää. Niinpä minä vain katosin. Se oli aika jännää. Katsoin ihan suu auki ja vähän meinasi naurattaakin.

Sitten kun tulimme kotiin, minulla oli nukkumaanmenoaika. Äiti sanoi iltarukouksen jälkeen, että jos yöllä alkaa pelottaa äänet, huudan vaan, niin hän tulee ottamaan syliin. Minä en kyllä ymmärtänyt mitä ääniä se äiti tarkoitti. Ainahan se on tullut kun yöllä olen huutanut, syliin se kyllä harvoin yöllä ottaa. Mutta miksi se piti erikseen sanoa sinä iltana? Minä kuitenkin nukuin koko yön, enkä kuullut mitään erikoisia ääniä. Äiti on välillä aika outo.

2006-12-26T22:36:00.000+02:00

Joulupukki, minä olen ollut kiltti!

Pukki uskoi ihan helposti, että olen ollut kiltti. Äiti vielä aattoaamuna sanoi, että jos kenkkuilen, niin tonttu laittaa joulupukille tekstiviestin, että Veetiltä voi vähentää yhden lahjan ja antaa sen vaikka Rooopelle tai Onnille, mutta lahjamäärästä päätellen ei tarvinnut. Minä sain paljon lahjoja.

Joulupukki, tai oikeastaan kotitonttu, joka kävi mummun ja vaarin luona sinä aikana kun me oltiin pappaa katsomassa, toi minulle maasturin ja lava-auton, kilpa-auton ja junan, luukkupelin ja junaradan sillan, Duploja ja monta kirjaa. Sitten se toi vuodan, jota testasin jo vaunuissa, ja se oli ihanan lämmin ja pehmeä. Ja vahingossa oli mukaan eksynyt pari vaatepakettiakin. Niin ja autoon semmoinen penkinsuojus, jonka taskuihin sain kaikki autolelut mahtumaan.

Äiti nosti minun istuimen autossa pystympään, kun minulla alkoi jalat ottamaan penkkiin kiinni ihan väkisinkin. Jalat koukussa on ikävä istua ainakin pitempiä matkoja. Ja koska äiti ei tahdo, että penkin selkänoja likastu, hän toivoi joulupukilta tuota penkin suojusta, mikä olikin lopulta minunkin mielestäni ihan kiva juttu. Ja molemmat hommat, penkin suoristus ja suojuksen laitto sujuivat kätevästi samalla kerralla. On se äiti sitten näppärä. Isi kyllä joutui vähän auttamaan, kun kuulemma ne kiristyshommat ei ole naisten voimille suunniteltu. Isi on kyllä voimakkaampi kuin äiti.

Minun lempiruokia jouluna oli riisipuuro ja sekametelisoppa, peruna ja kastike, porkkanalaatikko sekä kermasilakat, unohtamatta tietenkään siirappipipareita. Nyt on masu ihan täysi, ja monta kertaa päivässä pitää suolikin tyhjentää, kun niin paljon on kaikkea rasvaista tullut syötyä. Mutta on se kyllä ollut sen arvoista. Harmi, että joulu on seuraavan kerran vasta vuoden päästä.

2006-12-19T23:57:00.000+02:00

Maailman suuria mullistuksia

Äiti meni sitten takaisin opiskelemaan. Nyt se koko ajan sanoo, että se menee töihin. Aina vaan töihin. Isi kyllä sanoo että työharjotteluun, mutta äitin mielestä se on liian pitkä sana. Äiti on ihan kauheasti poissa kotoa. Joka päivä pitkän aikaa. Välillä se lähtee kun olen päiväunilla ja tulee vasta seuraavan päivän päivälliselle. Se vaittää kyllä, että käy välillä kotona nukkumassa, mutta en ole nähnyt. Minulla on välillä kova ikävä äitiä, mutta onneksi on isi. Kun äiti on kotona, viihdyn paljon sylissä. Äiti lukee minulle kirjoja. Minulla on muutama Puppe-kirja ja pari muutkain kuvakirjaa ja olen pyytänyt joulupukilta lisää kirjoja. Minä luen nykyään aika paljon.

Tänään tein kaikkea kivaa isin kanssa. Kiipesin muunmuassa keittiöjakkaran kanssa työpöydälle. Ihan itse ja yhtäkkiä. Lisäksi olen alkanut seisoskelemaan ihan omia aikojani. Irroitan vaan, kun on muuta tekemistä, ja siinä sitä sitten seistään. Äiti on ihmeissään, kun hänen pikkuisensa oppii uutta, mutta minusta se on kivaa. Isäkin on innoissaan.

Minua vaivaa aina vain nuo hampaat. Nyt äiti väittää niitä tulevan kuusi, neljä alas ja kaksi ylös. Mahtaako tulla yhtään. Äiti on nyt kahtena yönä tuonut minulle yskänlääkettä sänkyyn, kun olen yskinyt niin kovin. Minulla kertyy limaa kun makaan ja sitten alkaa yskittää. Samaa vaivaa minulla oli edellisistä kolmesta hampaasta. Harmittavaa. Minä en oikein ottaisi yöllä sitä lääkettä, mutta kun äiti ottaa minut syliin ja nostaa hiukan päätä puolimakaavaan, niin sitten imen sen hitaasti siitä mitasta. Sängyssä en ota koko tötteröä suuhun.

2006-12-15T23:43:00.000+02:00

On villiä melskettä, helinää, helskettä!

Äiti ja isä sanoo, että kohta on joulu. Ja että täytyy olla kiltti kun tontut näkee. Mitkä ihmeen tontut? Äiti on kyllä näyttänyt joulukalenterin päältä tontun kuvan, mutta en vain ymmärrä miksi täytyy olla kiltti kun joulukalenterissa on tontun kuva. Sitä paitsi, jos pitää olla kiltti, niin äiti saisi pysyä kotona päivisin, ettei tarvisi ikäväänsä kiukutella. Se on alkanut käydä paikassa, jota se kutsuu työharjoitteluksi, ja se on siellä joka päivä tosi pitkään. Tänään äiti on kyllä ollut kotona, ja se lupasi, ettei mene huomennakaan minnekään. Ja nyt kun äiti on kotona, niin sitten ei ole isä. ja ne vielä luulee, että tälläisessa hullunmyllyssä olisin jotenkin erinomaisen kiltti.

Minulla käy taas tuo helmitehdas, koitan puskea alas lisää hampaita, mutta ne ei vain ota tullakseen. Neljää nyt ajattelin noin alkuun, mutta katsotaan miten käy. Äiti sanoo, että toisella puolella alhaalla näkyisi toinen etuhammas ja kulmuri. Mutta äiti nyt on ennenkin nähnyt olemattomia suussani. Varsinkin, kun en anna katsoa ja nuo hampaat on tuolla sivummassa, ettei niitä voi yhtä helposti kurkkiakaan.

Tänään me leivottiin äitin kanssa pipareita, ja niistä tuli tosi hyviä. Tosin meinasin nukahtaa kesken touhun, kun äiti laittoi minut syöttötuoliin istumaan, etten tee pahojani. Siinä sitten tuli väsy ja meinasin torkahtaa, mutta äiti antoikin minulle ruuan ja vei ihan oikeasti päiväunille. Sitten illalla me vielä imuroitiin. Se on hauskaa touhua. Olisin halunnut luutatakin äitin kanssa, mutta ei se antanut. Tylsimys. Ja illan päätteeksi oltiin vielä saunassa. Kaikkea kivaa oli meillä tänään.

2006-11-28T23:20:00.000+02:00

Synttärihuumaa!

Tässä sitä nyt ollaan, vuotta vanhempana. Tai siis päivän vanhempi olen kuin ennen, mutta nyt olen sitten virallisesti YKSI VUOTTA VANHA. Voi vihne.

Minä voi ottaa useamminkin synttäreitä. Minulla oli kolmena päivänä vieraita ja oli hienoa. Ensin oli kylässä mummu ja Kati ja Elina ja mummu ja Seppo ja pappa ja Hannele ja Minna ja Ahti ja Laura ja Lasse. Mummu toi sellaisen paloauton, joka sanoo viiiiiuuuu-viiiiuuuu kun sitä painaa vilkusta. Ja Minna ja Ahti toi semmoisen soittopelin. Ja pappa ja Hannele toi Puppe-kirjan, jossa on luukkuja ja äiti saa lukea sen minulle monta kertaa päivässä. Ja kaikki muutkin toi lahjoja. Katin paketin sain ihan itse repiä auki, ja siinä oli nukke jolla oli tuttipullo. Se pullo on aika vänkä.

Sitten seuraavana päivänä oli vaari ja mummu, kun vaari ei päässyt silloin kun kaikki muut oli. Vaari toi minulle jakkaran. Sitten sain leikkiä mummun ja vaarin kanssa, kun äiti ja isä oli vähän aikaa poissa kotoa. Ei se haittaa, vaikka ovatkin, kun minulla vaan on hyvää seuraa.

Sitten silloin kun oli minun ihan oikea syntymäpäivä ja äiti ja isä antoi minulle Ihaa-aasin ja tornin, niin Roope oli äitinsä ja isänsä kanssa meillä. Roopen kanssa oli kiva leikkiä, kun se on vähän isompi ja näytti minulle kaikkia kivoja juttuja, mitä voin joskus testata itsekin. Ainakin Roope sai isäänsä välillä aika hyvin vipinää. Se oli hauskaa. Onninkin piti tulla, mutta Onni tuli kipeäksi ja lähti lääkäriin. Kurjaa. Olisi ollut kivaa, jos olisi ollut kaksi kaveria, mutta onneksi sentään Roope tuli.

2006-11-01T22:19:00.000+02:00

Plop, plop-plop, plop

Eilisen kolmen sijasta mun suussa on tänään kuusi hammasta. Vähänko on äijä olo. Sinne ne tuli vaan kun plussapallot. Ilmankos on ollut vähän vaivaa jo pitkään, olen ollut tosi nuhainen, mutta tänään en enää ollut. Ja sitten se nuha on yskittänyt. Ja pitkästä aikaa tänään meni kaikki ruuat hirmuisen hyvin. Söin ihan kolmen viikon edestä, iltapuuroakin kauhean ison lautasellisen.

Viikonloppuna me oltiin äitin ja isän kanssa uimassa. Me mentiin linja-autolla, ja sekin oli jännää. Sitten me uitiin ja sunottiin ja se oli tosi hauskaa. Ja olin sen jälkeen ihan puhki poikki pari päivää.

Ja eilen sitten tuli lumi. Käytiin äitin kanssa kaupassa kesken lumimyrskyn, ja se oli ihan hassua. Menomatka meni siinä että ihmettelin, että mikäs juttu tämä nyt sitten on. Mutta takaisin tullessa nauratti, kun äiti puski kaikin voimin täydessä lastissa olevia vaunuja kotiin päin vastatuuleen.

Tänään pääsin lumeen möyräämään. Aamulla jo kävin isin kanssa hangessa istumassa, mutta iltapäivällä mentiin kaikki yhdessä uudestaan. Äiti kolasi, isä lapioi ja välillä isä veti minua pulkassa. Ja sitten me katsottiin, kun naapurin Olli aloi traktorilla meijän tien käätöpaikalta lumet. Se oli tosi jännää, melkeen voitti pulkan, vaikka pulkkailu ihan naurattikin.

2006-10-19T23:40:00.000+03:00

Hammastehdas käy

Minulla on uusi hammas! Äiti tunsi sen lusikassa jo jokunen päivä sitten, mutta ei löytänyt sitä. Se kun ei ole siinä mihin äiti hammasta odotti. Minulla kun ei ole vielä yläetuhampaita, mutta teinkin sitten hampaan yläetuhampaan viereen. Nyt sen uuden hampaan vieressä mollottaa kulmahammas. Tosin ne etuhampaatkin kuultelee jo läpi, joten eiköhän nekin sieltä vielä äitin mieliksi tule. Alhaallakin pullottelee, joten taidan tehdä oikein urakalla ne hampaat, mitkä olen ikäisiäni jäljessä.

Ei tämä hammastehtailu ihan herkkua ole. Isi on antanut monena iltana supon, että nukun yöni hyvin. Toisinaan lämmin ruoka ei maistu lainkaan, kun se tuntuu ikeniin niin kurjalta. Kylmä on kivaa, se helpottaa. Ja näkkileipä.

Sitten minulla on uusia äänteitä. Tällä hetkellä huippusanonta on BOBBOBOO. Ihan huono ei ole KUKKUkaan, eikä vanha kunnon AKKAKKAA. Tänään aloin harjoitella myös kovaa P:tä. Pian minä sanon jo: Ärrän kierrän ympäri orren, ässän pistä taskuun. Ihan kohta sen sanon.

Nykyään minä syön äitin ja isin kanssa ihan samaa ruokaa. Välillä äiti miettii vähän mausteitten määrää, ja sieniä ei kuulemma oikein sovi vielä käyttää, mutta yksi päiväkin syötiin lasagnea, ja hyvää oli. Ihan suosikkiruokia on ne, missä on tomaattia. Minä juon myös tavallista maitoa nykyään. Sitä ei kuulemma saa ihan kaikille kertoa, kun olen vielä alle yhden, mutta en minä muille kerrokaan kun sinulle. Minulla ei ole ollut mitään ongelmaa oppia lehmänmaitoon. Nyt minulla on ihan viimeiset korvikepurkit menossa, ja niitä sekotetaan maidon kanssa sekaisin. Ruuan kanssa kyllä juon ihan vain tavallista maitoa mukísta. Pulloon sitten laitetaan sitä korvikettakin.

Viime viikon lopulla opin avaamaan kaapin ovia. Ensin keksin miten äitin meikkipöydän kaappi aukeaa, mutta nyt aukeaa keittiön kaapitkin, vaikka niitten kahva on paljon korkeammalla ja hankalamman mallinen. Ei haittaa, en minä nyt mikään avuton ole. Tänään löysin sen, missä kaapissa minun ruuat on, ja meille tuli äitin kanssa ihan riitä siitä, saanko käydä itse ottamassa ruokapurkin kaapita kun tulee nälkä. Minusta olen jo tarpeeksi vanha siihen, äitin mielestä en. Äiti se on aina niin holhoava ja pitää minua ihan pikkuvauvana.

2006-10-02T13:46:00.000+03:00

Hui hai hulinaa!

Tämä poika se pistää vähän vauhtia muitten elämiin. Ei käy päivät liian tylsiksi ja yllätyksettömiksi kun minä olen paikalla :) Äitinkään en ole antanut tulla blogille kirjoittelemaan, kun se on sitten liian kauan pois minun vierestäni. Tai voisihan se lähteä, mutta minä en sitten takaa, etten tee mitään kiellettyä. Mitäs kieltävät kaiken hauskan.

Minusta on typerää kieltää pöytäliinojen repiminen. Samoin kun stereoitten äänen säätäminen, kaukosäätimen syöminen tai keittiön laatikoitten paukuttelu. Minun mielestäni äiti ja isi on ihan niuhoja, kun ne ei anna minun säätää vessan patteria eivätkä päästä tietokoneen johtoja repimään.

Minä liikun pääasiassa kontaten, mahdun tosi pienistäkin koloista, mutta aina vaan enemmän kävelen tuella, sohvan reunaa, pöytään tukien, kirjahyllyssä roikkuen, keittiön pöydänreunaa hapuillen. Taaperokärrylläkin osaan jo kulkea, mutta pääasiassa kuljen sillä kyllä polvillani.

Tuossa yläkuvassa olen muuten Eurajoen pappan kanssa Pekan synttäreillä. Pappa on mummun isä. Minä vähän vierastan pappaa, mutta suostuinpa kuitenkin hetkiseksi pappan syliin, kun Kati vähän hauskuutti samalla. Pappa oli mielissään. Muuten minun vierastaminen on vähän vähenemään päin, Hilkka-mummunkin kanssa olen taas ihan kaveria.

Viime viikolla me käytiin neuvolatätiä katsomassa. Se sanoi minua ihanaksi. Siellä oli kivoja leluja, ja sitten näytin tätille, miten minä nousen seisomaan, konttaan, otan helmen käteeni ja kaikkea muutakin. Se sanoi, että olen kasvanut hyvin ja olen reipas poika. Sitten se sanoi, että saan syödä viiliä ja piimää ja sen semmoista. Viili onkin kanelin kanssa tosi hyvää, ja piimää minä juon ruuan kanssa oikein mielelläni. Äiti tekää yleensä minulle samaa ruokaa mitä äiti ja isikin syö, ja se maistuu paremmalle kun ne mauttomat mössöt. Välillä äiti kyllä sanoo, ettei saisi sitä suolaa vielä antaa, mutta silti se antaa, kun ei tahdo itse syödä suolatonta.

2006-09-07T12:32:00.000+03:00

Syksy on ja kesä on pois, talvea ootellaan...

Vaikka ei minulla ole kyllä aavistustakaan mikä se semmoinen talvi on. Äiti on kertonut, että kun tulee talvi, niin sitten minulla on synttärit, mutta en minä tiedä edes mitkä ne semmoiset synttärit on. Kuulemma näen sitten. Ei kai auta muu kuin odottaa.

Minä seison komeasti jo, ei tarvi pitää kun vähän toisella kädellä jostain kiinni. Pystyyn nousen kun vaan saan hiukan jostain napattua kiinni, ei haittaa onko tuki pysty vai vaaka-asennossa. Minä kyllä nousen. Ja kävelenkin tuen kanssa. Sohvan reunaa ja sängyn pieltä. Uusi juttu on, että siirryn sohvan vierestä sohvapöydälle, ja taas takaisin. Pöytää pääsee ympäri ja sohvaa taas pitkälle. Makkarissa vaihtelen sängyn, yöpöydän ja pinnasängyn väliä. On se vaan hauska taito. Pian sitä mennään niin että hippulat vinkuu.

Eilen alkoi perhekerho. Oli kiva nähdä kaikki vanhat tutut. Tuure ja Onni ja Juulia ja muut. Oli se hauskaa. Äiti ei vaan päästänyt minua kaikkiin leikkeihin mukaan. Piti pysyä äitin kanssa samassa huoneessa, eikä saanut ottaa muitten lalua. Onneksi Aava sitten antoi minulle nuken, ja sen nenä maistui hyvälle.

Tänään taas olimme ekaa kertaa muskarissa. Siellä oli Kalle, Juha, Linda, Henriikka, Fanni ja Alli. Me laulettiin ja leikittiin kivoja laululeikkejä ja taputettiin käsiä. Minä olin ainut kun osasi taputtaa edes äitin avustuksella. Ne muut piti käsiä nyrkissä. Eihän niin tule ääntä. Äiti kyllä väittää, että minäkin pidin vielä muutama viikko sitten, mutta en minä kyllä myönnä mitään.

Viikonloppuna minä menen mummun ja Seppo luo yökylään. Äiti lähtee Helsinkiin ja isillä on jotkut työpaikan juhlat. Olin viime viikonloppuna vähän aikaa mummulassa, enkä vierastanut paljon lainkaan. Meillä on varmaan ihan kiva viikonloppu.

2006-08-14T19:09:00.000+03:00

A niin kuin

Sakke antoi kirjaimen A jotta keksisin kymmenen omaan elämääni jollain erityisella tavalla liittyvää, A:llä alkavaa sanaa.

1. Aivastus: Minulta pääsee usein aivastus, ja jos juuri silloin äiti laittaa lusikalla ruokaa suuhun, niin se ruoka on äitin naamassa. Se on hassua.

2. Auto: Se sanoo PRRRRRRRRR ja minä osaan sanoa niin. Minä sanon niin melkein koko ajan, vaikka ei autoa olisikaan lähellä. Minulla on kyllä yksi auto ja se on sininen, ihan niin kun äitin ja isänkin auto.

3. Aamu: Minulla tulee aamu aikaisemmin kuin äitillä. Sitten pääsen kainaloon nukkumaan, kun äiti tahtoo vielä nukkua. Mutta ei me silti myöhään nukuta, ja aamupuuron jälkeen teen jo kakan pottaan. Olen jo niin iso poika.

4. Aprikoosi: Minä opettelen nyt syömään kukkakaalia, ja sen jälkeen äiti lupasi antaa aprikoosia. En tiedä miltä se maistuu, mutta minä kyllä tykkään hedelmistä, joten kai se on hyvää, kun persikkakin on.

5. Aku Ankka: Isän akkari rapisee kivasti, ihan niin kun kaikki muutkin paperiset. Akkarin kuvatkin on kyllä kivoja, mutta ei niitä liian kauaa viitsi katsella. Välillä me kyllä luetaan äitin kanssa yhdessä akkaria.

6. Askel: Jos joku vaan pitää kiinni, niin minä kyllä askellan. Pöydän reunaakin pisin voin hipsutella, mutta siinä pitää liikkua sivulle, eikä se ole lainkaan niin helppoa kun eteenpäin lönkyttely.

7. Allas: Isi ja äiti osti minulle uima-altaan, jossa sain kaikista kuumimpina päivinä polskutella pihalla, kuusen varjossa. Siellä oli kaikki minun vesilelut, ja äitikin oli ihan märkä kun minua vierestä vahti.

8. Amme: Kylppärissä taas saan pärskiä paljussa. Koko lattia on ihan märkä, kun minä läpsytän ja potkin. Ja kivaa on. Olen melkoinen vesipeto.

9. Alusta: Minusta on mukavampi alittaa joku tavara kun kiertää. Vaikka keinutuolin alta, jalasten yli, on mukavanpi könytä, kun ohitse. Ja keittiöön menen aina pöydän ali, vaikka ohi olisi lyhyempi matka.

10. Aa aa: Kun vain suostun nukahtamaan, nukun mielelläni. Sitten voi taas herätä iloisena uuteen aamuun. Nukahtamisesta teen kyllä aina ison numeron, äiti tai isä saa monta kertaa laittaa minut uudestaan maata, kun seison ja kiljun sängyn päädyssä.

2006-08-13T22:50:00.000+03:00

Up and go!

Hoksasin eilen illalla, miten nousen seisomaan, vaikken saisi kunnolla otetta mistään, siis niin hyvin kun pinnasängyn laidasta. Pääsin ylös sohvapöydän reunalta, ja siitä lähtien olenkin noussut ihan mihin vaan, kun vaan vähän on mistä ottaa kiinni. Äiti ja isä siivosi jo sohvapöydältä tavarat pois, samoin ne laittoi kirjahyllyä uuteen järjestykseen. Ei olisi kyllä tarvinnut, olisin minäkin ihan mielelläni niitä lehtiä siitä pöydältä selaillut.

Konttaamista opettelen myös hirveästi. Jos pitää päästä kovaa, niin sitten lässähdän mahalleni ja lähden viipeltämään, mutta ihan noita lähietäisyydellä olevia asioita joutaa hakemaan vähän hitaamminkin, kun konttausasennosta näkee niin paljon paremmin.

Tänään minulla oli pikkuserkkuja kylässä, ja koitin vähän kovempia otteita Elinaan, vaikka ihan oikeasti tarkoitus oli pitää vain hyvänä. Annoin Elinan lainata minun syöttötuolia ja ruokalappua ja nokkamukiakin, ja se käyttikin niitä ihan nätisti. Pekkaa vähän viirotti, ja se käkätteli ihan hassusti. Ihan piti itsekin vetää suuta hymyyn kun sitä katseli. Äiti sanoi, että menemme vielä ennen äitiysloman loppua käymään Pekan ja Elinan luona, kun äitillä on sinne niin paljon tavaroita palautettavana. minä en enää tarvi sitteriä, turvakaukaloa, hoitoalustaa enkä lelukaarta. On kyllä kiva, että Taina on niitä minulle lainannut.

2006-08-09T00:21:00.000+03:00

Piipahdus

Poikkesin lukemassa Niilon kuulumisia ja siellä hän kertoi, että hänen bloginsa oltiin arvosteltu Blogiskoopissa. Äiti sitten uteliaana ihmisenä meni katsomaan, mitä ne siellä Niilon blogista tuumasi, ja kas, siellähän mainittiin myös, että minulla on tälläinen blogi. Oli se hassua nähdä siellä oma nimi linkitettynä tekstissä, ihan vieraan ihmisen laittamana vielä. Ihan hämmennyttiin äitin kanssa molemmat.

2006-08-08T23:44:00.000+03:00

Terveiset kyliltä!

Tänään me ponkastiin äitin kanssa päikkäreitten jälkeen pyörän selkään ja viiletettiin kylille. Se oli aika metkaa touhua, kun mentiin niin lujaa, mutta enpä minä nyt pienistä viitsi hetkahtaa. Äiti kovasti kaikille kehui, että pyörällä tultiin, mutta en minä ymmärrä, miten se nyt niin ihmeellistä oli.

Minulla oli siellä kylillä neuvolalääkäri. Kaikki olisi mennyt ihan hyvin, jos olisi ollut tavallinen neuvola, mutta kun piti mennä sen valkotakkisen setänkin luo, niin väkisinkin alkoi alaleuka väpättää. Se setä paineli jollain kylmällä levyllä minun rintakehääni, kuunteli muka sydäntä, mutta eihän se nyt mitään johtoa pitkin kuulu, kun se ei ollut puhelinjohto. Sitten se totesi, että ei kuule mitään epänormaalia, mutta ei kai se voinutkaan kuulla, jos ei kerta kuullut mitään. Ihan outo setä. Se oli sitten se kohta kun minulta tuli poru, ja nyyhkinkin niin kauan, että äiti vei minut pois sieltä.

Neuvolan täti on ihan kiva. Se laittoi minut vaakaan selälleen ja sitten mittasi minut semmosella härvelillä ja vielä kaiken lisäksi sillä oli mittanauha, jota minäkin sain maistaa. Sen kalenteriin en kai olisi saanut koskea, kun äiti ja neuvolatäti molemmat heti älähti, kun käänsin sen telineen ylösalaisin. Toista kertaa äiti ei antanutkaan niin tehdä, vaikka kuinka yritin. Mitäs laittavat kalenterit keltaiseen telineeseen.

Oltiin me vielä hammaslääkärissäkin. Se setä luuli, että minä noin vain avaan suun ammolleen ja näytän aarteitani, mutta enhän minä nyt niin tee. Kyllä se sitten sai katsottua, että kaksi nappia siellä killittää, mutta ei kurkkinut enempää, kun en kerta antanut. Se setä käski äitin ostaa minulle hammasharjan ja tökkiä sitä minun suuhun joka päivä. Minusta se kuulostaa aika tylsältä.

Sitten me käytiin pankissa, ja pääsin ihan sinne pankintätin puolelle katsomaan maailmaa, kun äiti kaiveli jotain papereita. Se pankin täti on ihan mukava, se silitteli minun kättä ja kehui että olen suloinen pieni mies. Tiedänhän minä sen sanomattakin, mutta ihan kiva kun sanoi.

Ihan viimeiseksi me käytiin kaupassa, ja siellä kassajonossa minä näin Kaislan. Kaisla on vajaan kuukauden minua vanhempi ja ollaan nähty perhekerhossa keväällä monta kertaa. Nyt Kaislan äiti menee töihin, eikä tuo Kaislaa enää kerhoon. Se on aika kurjaa, kun Kaislan poskea oli niin kiva silittää. Mutta Kaislan mummu asuu ihan meidän lähellä, ehkä me nähdään joskus, kun Kaisla menee nyt mummulle päivisin hoitoon. Toivottavasti nähdään. Äiti haluaisi nähdä sen Kaislan äitiä, ja kun ne näkee, ne kertoo kilpaa, mitä kaikkea me jo osataan. Meillä on ihan eri jutut.

2006-08-07T19:22:00.000+03:00

Kesä on kyläilyaikaa

On se sitten kivaa kun ihmisillä on kesäloma. Olen saanut kyläillä monessa kivassa paikassa, jossa talvella voi käydä vain viikonloppuisin. Nyt kun kaikilla on ollut kesälomat, olen voinut tupsahtaa kaikkialle kun olen halunnut.

Viime viikolla olin yökylässä Katin luona. Edellisestä kerrasta onkin aikaa, mutta nyt olin kaksi kokonaista päivää ja yhden yön. Koettelin vähän Katia; en suostunut syömään. Mutta en minä syönyt kotonakaan ennen kun seuraavana iltana, kun se kiusallinen hammas tuli ulos ikenestä. Muuten olin Katin luona tosi kiltti poika, kuten melkein aina. En ihan aina, osaan minäkin kiukutella. Varsinkin jos äiti ei anna minun hakata taskulanpulla pöytää, niin kun tänä aamuna. Siitä minä suutuin.

Olin viikonloppuna myös mummulla ja vaarilla yötä. Menin iltapäivällä ja äiti ja isi tuli sinne sinä aikana kun minä nukuin, aamulla pääsin äitin kainaloon torkkumaan kun heräsin muka liian aikaisin. Vaari on tehnyt koko lomansa remonttia keittiössä, ja nyt sielläkin on liukas lattia, niin kun mummun ja vaarin olohuoneessakin. Ei ihan yhtä liukas, mutta liukkaampi kun se vanha. Ja sitten siellä saa rapsutettua villaa ovenpielestä ja kuoputettua kopina-kapinan vaimenninmuovia kynnyksen ja lattian välistä. Vaari aikoo kuulemma kätkeä nekin, mutta minusta ei tarvisi. Ne on ihan mukavia. Mukava on se imurikin, sillä on hauksa leikkiä, mummu voisi alkaa säilyttämään sitä siinä keittiön lattialla.

Niin ja Eeva kävi meillä. Se poimi marjoja kun meillä on niitä niin paljon. Ja sitten sillä oli kivat helmet kädessä, mutta minä en saanut repiä niitä. Lopulta Eeva riisui ne meidän sohvapöydälle, ja siinä ne on edelleen. Äiti ei silti anna niitä minulle, vaikka ihan varmasti Eeva jätti ne siihen minua varten.

Mutta isän on kesäloma jo loppu ja se on toista viikkoa töissä. Sillä on vielä yksi viikko pitämättä, ja minä odotan sitä kovasti. Vaarilla on viimeinen viikko nyt, ja minä menen vaarille kylään varmaan torstaina. Siitä tulee hauskaa.

2006-07-31T14:59:00.000+03:00

Ä-kää-kää-kä kä-kä-kää-kä kää

Minä se opin koko ajan jotain uutta. Nyt minä osaan jo nousta itse seisomaan. Äiti on sitä mieltä, ettei sitä silti tarvisi keskellä yötä harjoitella, mutta minusta sängyssä on kaikista paras harjoittelupaikka. Viime yönäkin nousin kolme kertaa, ja olin minä siten aamulla väsynyt. Silti en malttaisi lainkaan nukahtaa, kun on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Minusta on tullut oikea kukkuja, en nukkuisi lainkaan.

Lapijoen mummu sanoo, että nyt kun minä kääkätän ja kaakatan koko ajan, niin minulle pitää alkaa kertoa tavaroitten nimiä, niin minä opin puhumaan. En minä kuulemma ihan heti opi, mutta pitää harjoitella, että voi oppia. Minulla olisi jo paljon asiaa, mutta kun kukaan ei ymmärrä minua, vaikka korottaisin ääntäkin ja sanoisin lujalla äänellä, että HÄ-KÄÄ-KÄÄ-KÄÄ-KÄÄKÄ!!

Olin eilen auttamassa vaaria keittiöremontissa. Turhan pikkuisena ne vaan minua pitää, kun en saanut edes sitä akkuporakonetta itselleni, vaikka se piti niin kivaa ääntä. Aina ne vaan sanoo, että sitten kun kasvan. Minähän olen jo kasvanut.

Tänään isin kesäloma loppui, ja se oli kurja homma. Mutta ihan kivaa meillä äitin kanssa kahdestaakin on. Äti ei vain ehdi ihan koko aikaa leikkimään minun kanssa, kun sen pitää laittaa ruokaa minulle ja pestä minun vaatteita. Tänään äiti leipoi, kun Pentti-pappa tulee meille illalla. Se piirakka oli tosi hyvän näköinen, mutta äiti sanoi, etten saa sitä vielä. Miksi kaikki kiva on kiellettyä?

2006-07-23T21:39:00.000+03:00

Lomakuvia

Äiti ei jostain syystä saanut minun lomakuvia tuohon tekstin joukkoon, joten ne pitää laittaa erikseen.

Ekassa kuvassa olen pallomeressä laivalla. Äitin täytyi vähän pitää kiinni, etten vajonnut niihin palloaaltoihin. Sitten me löydettiin pienempi pallomeri toisesta leikkihuoneesta, ja sinne ei voinut hukkua niin helpolla.

Toisessa kuvassa leikin Ville Viikinkiä. Se on se kissa siellä laivalla. Sillä oli ihan oma lauluesitys siellä salissa, mutta me ei ehditty katsoa siitä kun hiukan alkua, kun äitillä ja isällä oli kiire syömään. Minä olisin kyllä voinut katsoa pitempäänkin. Miksi aina äiti ja isä saa määrätä?

Kolmas kuva on autosta. Olen tosi reipas autoilija, varsinkin silloin kun äiti tai isä on kanssani takapenkillä. Mutta jos molemmat ei ole mukana, niin pitää istua yksin, kun jonkun täytyy ajaa autoa.

2006-07-22T15:31:00.000+03:00

Maailmanmatkaaja on palannut

Me ollaan oltu isin ja äitin kanssa lomareissulla. Ensin me käytiin laivalla. Siellä oli kiva tarjoilijatäti ravintolassa, se moikkasi minua käytävilläkin ja kehui kuinka kiltti olen. Ja sitten siellä oli pallomeri. Huisin hauska paikka, kannattaa koittaa. Minä istuin siellä pallojen keskellä ja laitoin molemmilla käsillä palloja suuhuni. Siellä pallomeressä tutustuinkin mukavaan tyttöön, Idaan, mutta ymmärsin hänen puheestaan vain puolet, äiti kertoi, että se toinen puoli oli ruotsia. Se kuulosti hauskalta, ja koko tyttö vähän pisti nauramaan, varsinkin kun se kaatuili siellä pallojen keskellä.

Laivan jälkeen me mentiin sitten semmoiseen mökkiin Helsingissä. Siinä oli oven edessä semmonen piikikäs matto, ja sitä oli kiva rapsuttaa. Ja arvatkaas mitä uutta tein siellä leirintäalueella. Nousin ihan itse rattaissa istumaan. Äiti kehui minua kovasti, ja ajattelin, että tuo pitää tehdä toistekin, sen verran kivaa se oli.

Käytiin me sitten asuntomessuillakin, mutta eipä ollut hääppöinen paikka se. Ihan itkuksi pisti kun sellainen setä, äiti sanoi sitä pääministeriksi, puhui tasaisella tylsällä äänellä jotain rakennuskustannusten kohtuuttomuudesta. Onneksi ei tarvinnut kuunnella koko puhetta, kun äiti tajusi lykkiä minut pois sieltä. Sitten me nähtiin Janne Ahonen. Se oli ihan tavallisen miehen näköinen, eikä minkään kuuluisuuden. Mutta minusta tuli kuuluisuus. Näittekö minut telkkarissa? Lapijoen mummu näki minut iltauutisissa ja Hilkka-mummu kulttuuriuutisissa. Ei ne vaan kysynyt minulta mitään, äitiltä vaan ja isältä, mutta isän vastausta ei kuulemma näytetty.

Kuopion leirintäalueella oli hirmuisen hurjan hauska vauvakeinu. Äiti kiikutti minua siinä pitkän tovin. Uimaankin olisin mennyt, mutta ilma oli sen verran kylmä vesisateen jälkeen, ettei isi vienyt minua.

Sitten me käytiin äitin tätin ja serkkujen luona. Siellä oli hirvittävän hauskaa. Sain äitin kummipojalta pieneksi jääneitä vaatteita ja ne äitin serkut hauskutti minua ihan hirvittävän paljon. Elina oli erityisen hauska. Sitä piti nauraa vähän joka käänteessä. Ja Juhon ja Marin kanssa oltiin trampoliinissa hyppimässä, ja sekös vasta kivaa olikin. Sitten siellä oli myös semmonen poika-lehmä-vasikka, joka nuolaisi minua varpaasta. Se vähän pelotti, mutta isi vei minut sitten pois sieltä navetasta, niin ei tarvinnut enää pelätä. Ensi kesänä Laura lupasi ottaa minut traktorin kyytiin, ja siitä tulee hauskaa. Traktori sanoo DRRN DRRN, Marja-Liisa kertoi.
Sitten me oltiin vielä pari päivää Kokkolassa. Siellä oli kylmä ilma, mutta ei se minua haitannut. Äiti ja isä siitä vain valitti. Siellä oli hassuja kieliä puhuvia naisia ja ne laittoi vaatteet suihkussa käydessään hoitoalustalle, mutta ei se meitä estänyt. Äiti siirsi ne vaatteet penkille ja hoidettiin hommat kotiin.

Ihan viimeiseksi me oltiin päivä Vaasassa, ja siellä oli mökin ympärillä paljon oravanpoikasia. Yksi meni meidän vessaan, eikä uskaltanut tulla ulos. Se mökin omistaja haki sen sieltä rätin kanssa pois, ja se ei enää uskaltanut tulla lainkaan mökille. Siellä mökin rannassa oli myös soutuvene, ja me käytiin vähän soutelemassa, siinä ihan lähellä vaan. Karahdettiin kivillekin, mutta se kiva omistajasetä pukkasi meidät soutuveneellään irti, ja taas jatkettiin. Se setä puhui suomea ihan hassusti, se kuulemma puhui yleensä ruotsia, niin kun se Idakin.

Eilen me sitten tultiin kotiin. Vielä illalla pukkasi ikenestä ensimmäinen hammas ulos, ja arvaa helpottiko. Sitä on kiva kopsuttaa nokkamukiin, kun kuuluu vaan että KLANKS KLANKS. Äiti sanoo, että varmaan tulee vielä samaan syssyyn useampikin hammas, kun vieläkin kuolattaa ja järsityttää niin kovin, mutta katsotaan nyt. Niin ja tänään sitten nousin ihan itse lattialla istumaan. Ihan nauratti kun olin niin nokkela.

2006-07-10T23:35:00.000+03:00

Pottauutisia

Olin viikonloppuna kaksi yötä mummulassa, ja minusta tuli siellä oikein iso poika. Molempina aamuina tein kakat pottaan, ja sitten join vielä maitoa ihan oikeasta mukista. Äiti oli vähän kummissaan, että olin niin etevä, mutta eipä tuo ollut temppu eikä mikään. Minä osaan kaikenlaista, kun minun vaan annetaan näyttää. Äiti pitää minua vielä ihan pikkupoikana.

Olen alkanut vähän ujostella ihmisiä, erityisesti vähän vanhempia. Äitiä harmittaa hiukan, kun isopapan puhe saa alaleukani väpättämään, mutta minkä minä sille voin, että se on niin hirvittävän pelottavaa. Mummun kanssa käytiin naapurin Liisaa katsomassa, ja sitäkin vähän pelkäsin. Ja toisen mummun siskoa arastelin. En minä tiedä mistä se johtuu, onhan ne vähän hassuja, kun niillä on ryppyjä naamassa ja ääni sellainen metka. Mutta äiti ottaa aina syliin kun alkaa pelottaa, ja sitten hiukan helpottaa.

Huomenna me lähdetään matkalle. Me mennään sellaiselle isolle, punaiselle laivalle. Isä on näyttänyt kirjasta sen laivan kuvaa, ja se oli niin hieno, että ihan piti vähän maistaa. Tulee varmaan hauska reissu, kun se maistuikin niin hauskalta. Sitten me mennään joillekkin messuille, joissa katsotaan taloja, ja se ei kiinnosta minua juurikaan. Enemmän minua kiinnostaa se, millainen on leirintäalue. Sellaisella en ole ennen ollut, ja nyt pääsen oikein moneen sellaiseen. Onkohan ne mökit samanlaisia kun se mummun mökki Pikkuluodossa. Se on kiva paikka, siellä saa uida ja saunoa ja olen aina ihan poikki kun tullaan sieltä kotiin. Siellä on niin paljon kaikkea kivaa tekemistä. Viimeksi sielä oli serkutkin ja ne hauskutti minua ihan koko pitkän päivän.

Niin, ja mennään me sitten katsomaan sukulaisiakin. Juho ja Mari ja kaikki muut kivat ihmiset siellä, täältä tullaan!

2006-07-04T10:35:00.000+03:00

Minua ei pidättele mikään!

Uuden, ihanan taitoni ryömimisen myötä olen poäässyt tutustumaan uusiin paikkoihin. Tänään kipaisin äitin aaamupalan aikana vessassa, eteisessä, makkarissa ja omassa huoneessani. Ihan yksin. Äiti kyllä haki minut aina ovelta pois. Edes kynnykset ei pidättele minua, meidän korkein kynnys parvekkeelle tuli selätettyä jo pari päivää ryömimään opettelun jälkeen. Mitkään peitot tai tyynytkään ei hidasta minun vauhtia, äiti ei voi jättää minua hetkeksikään sängylle ilman vahtia. Nyt minua kiinnostaisi nousta kontalleen, mutta ei se ihan vielä suju. Myös polvien varaan on kiva nousta seisomaan, mutta sekin vaatii vielä pientä harjoittelua.

Sitten minä olen alkanut kiljua. Kirkua ja huutaa, möykätä ja ärjyä. Vähän murista ja kurlata. Päristää tietenkin ja pärrätä. Koko talo raikaa kun minä kajautan. Välillä äiti tai isä sanoo, että olen vähän turhan kovaääninen, mutta minä näyttelen kun en tajuaisi mitä ne tarkoittaa, ja jatkan vaan. Milläs ne minua estää.

Isällä alkaa ensi viikolla kesäloma ja me lähdetään reissuun. Äiti on jo nyt miettinyt kauheasti minun ruokia, kun en kerta suostu purkista perunaa syömään, mutta eiköhän se jotain keksi. Ei se minua ainakaan nälkään näännytä, sen minäkin tiedän.

2006-06-27T10:02:00.000+03:00

Äiti on kamala niuho >:(

Miksei äiti voi vaan iloita minun uudesta taidosta? Miksi sen vaan täytyy kaikki kiva kieltää? Ihan tyhmää.

Minä olen oppinut ryömimään. Nyt kun pääsen näppärästi paikasta toiseen, olen tutustunut kaikkiin soppiin ja nurkkiin. Tietenkin, täytyyhän minun nyt tietää mitä mistäkin löytyy, minähän asun täällä. Mutta äiti on taas kanssani eri mieltä. Se hokee vaan "ei, ei" ja irrottaa keinutuolin maton minun kädestä ja nostaa minut pois verhoista. Tylsimys-äiti. Sitä paitsi keinutuolimatto näyttää OIKEASTI paljon kivammalta kun se on mytyssä keinutuolin alla. Eilen ehdin kokeilla ennen kun äiti ehti väliin, ja se näytti hyvältä.

Nyt kun oppisin vielä konttaamaan, niin ylettyisin korkeammalle, ja pääsisin lujempaa ettei äiti ehtisi aina väliin. Tai vielä parempi, oppisin seisomaan ilman että isä tai äiti pitää pystyssä. Yltäisin tuonne sohvallekin, kun siellä on kaikkea kivaa nytkin. Miksi kaikki postit ja muovipussit ja vaatteet ja kaikki muu kiva koitetaan kätkeä minulta? Tämä on syrjintää, ihan takuuvarmasti minua kohdellaan huonosti!

2006-06-25T16:30:00.000+03:00

Jussi tuli ja meni

Minun juhannus oli täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä. Aattona oltiin mummun mökillä ja siellä oli aika jännää. Ensin me käytiin äitin ja isän kanssa soutelemassa. Mummu oli ostanut minulle ihan omat pelastusliivit, ja niin sitten mentiin. Ne liivit oli vähän reilut ja ei niin kauhean mukavan tuntuiset, mutta muuten oli aika huisia. En itkenytkään juuri lainkaan. Sain olla koko matkan äitin sylissä kun isä souti. Se soutaminen oli hassun näköistä, varsinkin se airojen heiluttelu.

Illalla me sitten nostettiin Seppon kanssa lippu. Se oli tosi iso ja se vedettiin sellaiseen pitkään valkoiseen salkoon. Sen jälkeen isä vei minut uimaan juopaan. Juopa on niin kuin joki, mutta mummun juopa on aika pieni. Mummun juovan vesi oli aika viileää, vaikka äiti sanoikin, että se on lämmintä kun se on 20 asteista. Ja kun olin uinut, kävin vielä isän kanssa saunassa. Sekin oli aika hurjaa, vaikka äiti sanoikin, että ei saa heittää löylyä. Minä olen kerran ollut saunan portaalla mummun ja vaarin luona kun isä on heittänyt kauhallisen vettä kiukaalle. Se vasta olikin ihmeellisen tuntuista. Saunan jälkeen minä olin niin väsynyt, että kun mummu sai minut puettua, nukahdin mummun syliin, vaikka se onkin vauvojen hommaa. Mutta ei se haittaa, kun kukaan ei nähnyt, paitsi Seppo.

Eilen me oltiin mummun ja vaarin luona ja siellä kellittelin mummun ja äitin kanssa omenapuun alla filtillä. Välillä sain hämättyä mummua niin, että sain nurmikkoa nyrkkiin ennen kun hän ehti estää. Se oli aika hauska leikki. Välillä taas piti ihmetellä isän ja vaarin touhuja, kun ne käytti kaikenlaisia hassuja värkkejä, jotka piti ääntä, sirkkeliä, vasaraa ja porakonetta.

Tänään ajattelin sitten pyhittää päivän ryömimisen opetteluun. Se menee oikeastaan jo aika hyvin, vaikkakin hitaasti. Siinä opetellessa pistin Tainan leikkikaaren niin pieniin osiin kun sain. Äiti kyllä kokosi sen jo uudestaan ja teippasi ne jalat kiinni runkoon. Ihan tylsää. Äiti käski pyytää Tainalta anteeksi, vaikka se ei mennytkään oikeasti rikki. Anteeksi!

Tulisi jo hampaat. Väännän suuta ihan hassusti, ja niin kun teen, äiti tuo kylmän purulelun. Mutta kuka nyt sellaista jaksaa koko ajan järsiä. Helpompaa olisi kun lakkaisi vaan kutisemasta.

2006-06-22T15:05:00.000+03:00

Hei me mennään Ähtäriin, nalleperheen naapuriin!

Me oltiin eilen isän ja äitin kanssa Ähtärin eläintarhassa. Siellä oli paljon kaikkea mitä isä kuvasi, mutta minä en niitä nähnyt, vaikka äiti kertoikin jokaisen aidan vieressä mitä siellä on. Poron minä näin, kun se kurkki minua aidan raosta. Sillä oli isot, mustat silmät. Se oli aika hassun näköinen.

Kaikista kivointa minusta oli se, kun mentiin katsomaan sellaisissa pienissä aitauksissa olevia eläimiä, se oli kuulemma kotieläinpiha. Kaikkein kauiten jaksoin katsoa niitä possuja. Ne oli aika vänkiä elämiä. Vasikat pisti ihan naurattamaan. Ne sanoikin jotenkin ihan hassusti että MÖÖÖÖÖÖ. Pikkualpakat oli myös kivoja. Oli siellä sitten koiran- ja kissanpentujakin ja pieniä pupunpoikasia, mutta ei ne ollut yhtä kivoja.

Sitten eläintarhan jälkeen me mentiin vielä semmoiseen kauppan, jonka pihalla oli hirvittävän iso hevosenkenkä. Äiti ja isä puhui jotain Tuurista ja Keskisestä. Sieltä kuitenkin ostettiin ihan valtava kassi ruokaa ihan vain minulle. Oli kuulemma halpaa. Sain monta purkkia hedelmäsosetta. Perunaa en kaupan purkista syö. En varmasti, se on pahaa. Sitten siellä oli sitä Tuttelia, mitä mistään muualta ei enää saa, ja sitä isi santasikin ihan kaksi laatikollista. Sen kunniaksi olinkin tissilakossa koko päivän. Äiti ja isi antaa kyllä korviketta, jos vaan sanon, ettei äitin maito mulle kelpaa.

2006-06-20T15:14:00.000+03:00

Hei, minä täällä!

Minä olen Veeti, ja olen juhannuksen jälkeen jo 7kk vanha. Olen jo aika iso poika. Asun äitin ja isän kanssa ja meillä on pihassa leikkimökki. Mummu antoi jo verhokankaankin leikkimökkiin, mutta äiti ei ole vielä niitä verhoja tehnyt. Äiti sanoo, että ensi kesänä sitten pääsen leikkimökkiin leikkimään. Kaikista hyvistä ruuistakin se vaan sanoo, että ensi kesänä sitten, ja ensivuonna saat. Minulla on tylsä äiti. Jos minä haluan jäätelöä jo nyt, miksi minun pitää odottaa ensi kesään? Sitä minä en voi ymmärtää.

Minulle taitaa olla tulossa hampaita. Yhtään ei ole vielä puhjennut, ja haluaisin että puhkeaisi, sillä hampaat suussa näyttäisin jo aika isolta pojalta. Nyt kuultaa vaan ikenet, ja se on ihan vauvojen touhua. Kaiken lisäksi ne ikenet kutiaa ja sattuu, ja kukapa nyt siitä tykkäisi. Olen jo toista viikkoa kärttänyt äitiltä ja isältä, että tahdon ne hampaat, mutta ne vaan hokee, että voi kun voisi jotenkin auttaa tuota kun sillä on kurja olo. Lakkaisivat hokemasta ja ryhtyisivät tuumasta toimeen. Eivät muka pysty. Antaa ne sitten välillä pakastimesta purulelun, ja siitä minä tykkään. Se on oikein kylmä ja sitä on kiva purruttaa. Välillä saan jääkaappikylmän tutin, ja se on aika hassu. Kylmä tutti, se tuntuu ihan metkalta.

Tänään minä olen nukkunut ihan kauhean paljon. Aamulla nukahdin heti aamupalan jälkeen ja sitten vielä toisen kerran kun äiti meinasi vaihtaa vaipan. Olin vain reilun tunnin hereillä ja sitten meninkin jo päiväunille. Niitäkin nukuin tavallista pitempään. On minun sitten ollut uni. Mutta nyt ei ole. On hyvä mieli, kun on saanut nukuttua kaikki rasitukset pois. Ja kyllähän minä sitten kukuin yöllä, että onko tuo ihme jos väsytti. Mutta kun voi mennä jotain todella mielenkiintoista ohi, jos nukkuu koko yön putkeen. Vaikka äiti voi kääntää kylkeä. Ja sitä jos en näkisi, niin se olisi kurja juttu. Mutta viime yönä näin, tosin se huokaili samalla, kun sen mielestä minun olisi pitänyt nukkua silloin. Ei tuo äiti kanssa mitään ymmärrä. Hyvähän sen on sanoa, kun se on jo niin vanha ja nähnyt vaikka mitä. Varmaan on nähnyt, miten kylkeä käännetään, niin ei tarvi enää siksi kukkua. Mutta minä olen vielä niin pieni, ja unohdan niin nopeasti, että totta kai minun pitää valvoa.

Mutta nyt minun pitää alkaa taas opetella ryömimistä. Vielä minä sen opin, uskokaa pois. Tuo matto vaan pistää vastaan. Liukkaalla lattialla pääsenkin, jos saan paljain varpain punnertaa, mutta kun äiti ja isä pistää aina nuo matot lattialle, vaikka minä miten koitan niitä repiä. Miten minä voin ikinä oppia mitään, jos äiti ja isä vaan laittaa kapuloita rattaisiin?