Puheripulia

Siitä onkin pitkä aika, kun viimeksi olen saanut äitin tänne jotain kirjoittamaan. Minusta on tullut todella kova puhumaan, vaikka äiti ja isä väittääkin, ettei minusta saa vielä mitään selvää. Puhun kuitenkin, ehkä ne vielä joskus oppii kuuntelemaan minua. Juha hoidossa kyllä ymmärtää minua ja jutellaan pitkät pätkät keskenään.

Yhtenä päivänä olimme äitin kanssa hiekkalaatikolla. Satoi vettä ja olimme sadevaatteisillaan haukkaamassa raitista ilmaa. Otin ämpäriin hiekkaa ja levitin sitä sitten käsin maahan.

Äiti: Hiekoitatko sinä?
Minä: Joo.
Äiti: Luuletko että tulee liukasta?
Minä: Joo.
Äiti: Voihan se olla, jos vesisateen jälkeen tulee pakkasta, että liukastuu.
Minä: Niin.

On minulla jo paljon sanojakin. Jos tarvin apua, sanon "auta", jos taas koitan toimittaa jotain, sanon "kato". Jos isä komentaa, huudan apuun äitiä, jos taas äiti kieltää jostain, kiljun isää. Tiedän, että koira sanoo hau, hevonen ihhahhaa ja kello ik ak (tik tak), keinu on puolestaan kiikkaa. Osaan myös nallen, ankan ja auton tietenkin. Myös mopo on auto, vaikka äiti muuta väittääkin. Samoin helikopteri ja lentokone, sekä kaikki missä on renkaat, polkupyörä, kottikärryt ja rattaat.