keskiviikkona, tammikuuta 07, 2009

Iso poika!

Heippa pitkästä aikaa. Minulle on tapahtunut vaikka mitä mukavaa sen jälkeen kun äiti on viimeksi jaksanut kirjoittaa kuulumisiani teille. Minusta on meinaan tullut iso poika! Puhun kuulemma kuin papupata, vaikka ei meidän papupata kyllä puhunut mitään, kun isä keitti hernekeittoa. En ihan ymmärrä, mitä sillä tarkoitetaan. Edelleen lempparijuttujani on kaikki, missä on renkaat alla: auto, rekka-auto, linja-auto, paloauto, traktori, juna... Onhan niitä vaikka mitä. Minulla on kotona oma junarata ja monen monta pikkuautoa. Silti haluan pikkuautoja koko ajan lisää, ja kaupasta niitä aina muistan pyytääkin. Mutta yleensä en saa, vaikka äiti saa ihan joka kerta maitoa ja leipää, kun haluaa. Ei ole reilua, minun mielestä.

Meillä kävi jouluna tonttu. Se oli jättänyt osan lahjoista kuusen alle, mutta jotain se toi mummun ja vaarinkin luo. Tonttu kolkutti ulkona ja kilisti kulkusta, mutta ei ehtinyt lainkaan jäädä minua moikkaamaan. Ei se mitään, jos et kerro kenellekään, voin myöntää että minua vähän jännitti. Tonttu toi minulle parkkihallin ja vaikka mitä kaikkea kivaa. Sitten se toi meidän perheelle sähköurut ja minä tykkään tanssia ja laulaa niitten kanssa. Ihan lempparilaulu on "Tonttu tietää!"

Niin ja sitten minusta tulee isoveli. Äitin vattassa on vauva ja iltaisin minä juttelen vauvalle äitin navan kautta. Siihen napaan minä sitten kerron, että täällä on Veeti ja sanon nukkumaan mennessä hyvää yötä vauvalle. Olen minä kyllä alkanut istumaan enemmän äitin sylissä sen jälkeen kun äiti kertoi vauvasta. Minua taitaa vähän mietityttää, ehtiikö se äiti enää pitämään minua sylissä sitten kun se vauva tulee mahasta pois. Joskus olen kyllä ollut äitin sylissä samaan aikaan Hennan kanssa, mutta Henna onkin jo aika iso vauva. Niin ja se on kurjaa kun äitin kanssa ei voi tanssia ja riehua samalla lailla kun ennen. Kuulemma vauvaa vattassa tarvii varoa, eikä sylissä saa vehdata ettei vauvaan satu. Mutta kyllä minä senkin kestän.

Tänään pääsin pitkästä aikaa taas Tarjan luo. Odotin sitä niin kovasti, mutta sitten minua alkoikin ovella jännittää. Vähän taisin Tarjaa ujostaakin. Mutta se meni pian ohi. Kiva kun on taas leikkikavereita.

maanantaina, heinäkuuta 14, 2008

Mitä opit tänään poika pellavapäinen?

Vaikka mitä! Ette tiedäkään miten taitava minusta on tullut. Puhun jo vaikka kuinka ja paljon, neljän sanan lauseita ja koko ajan opin lisää sanoja. Tänään saunaan mennessä totesin: Ei isä kanna Veeti, äiti kanna. Tuo lause oli ihan selvä. Kaikki vokaalit on jo hallussa, mutta konsonantit vielä vähän takkuaa. Aktiivisessa käytössä minulla on t, k, v, m, n, h ja nyt uutena p. Jokainen kirjain auttaa, että minua ymmärretään paremmin. Äiti ei enää sano kovinkaan usein, ettei se ymmärrä minua, mutta kyllä välillä tarvii korjata, kun se ehdottelee minun sanoneen jotain ihan hölmöjä asioita.

Lisäksi opin pyöräilemään. Äiti ja isä osti minulle keväällä pyörän enkä oikein oivaltanut sitä. Pidimmekin sitten harjoitustauon ja pitkästä aikaa kaivettiin pyörä tänään katoksesta. Ja minähän osaan jo polkea. Onhan se raskasta, enkä montaakaan kieppiä jaksa pyöräyttää, mutta olisitte nähneet miten innoissaan äiti oli uudesta taidostani. Ohjaaminen taas ei ole kovinkaan raskasta ja sitten kun minulle tuli väsy, harjoittelimme ohjaamista. Äiti työnsi ja minä ohjasin sinne minne äiti neuvoi. Sekin oli kyllä ihan lystiä ja äidin mukaan ihan hyödyllistä. Naapurin autotalliluiskalle äiti ei antanut ajaa, väitti että loukkaan itseni niin isossa alamäessä. Pitääkö se äiti minua ihan pikkupoikana?

Niin ja pottailussa olen myös aika haka. Minulla ei ole kotona enää juurikaan vaippaa, yöllä ja joskus päikkäreillä vaan. Minä saan aina tarran pahviin kun pissaan pottaan ja sen takia minä muistankin kertoa kun minulle tulee pissahätä. Tänään ulkona kyllä kävi vahinko, kun leikin niin omissa ajatuksissani ja kun huomasin, että minulla on hätä, en ehtinytkään äidin luo vaan pissa tuli kesken juoksun. Minua nolotti, mutta äiti sanoi, että vahinkoja sattuu. Sisällä se kyllä aina motkottaa jos pissaan matolle. Lattialle pissaamisesta tulee hauska ääni, mutta siitä ei saa tarraa. Niinpä olen ajatellut, että tarra on kivempi kuin se lotina.

maanantaina, toukokuuta 19, 2008

Tervehdys pitkästä aikaa!

Niin paljon on tapahtunut sen jälkeen kun äiti viimeksi kirjoitti teille kuulumisiani. Minusta on tullut jo ihan iso, reipas poika ja yllätän äidin taidoillani vähän väliä. Tällä hetkellä minulla on opettelussa päiväkuivana olo ja olenkin siinä aika etevä. Olemme treenailleet vasta reilun viikon ja pissavahinkoja sattuu tosi vähän. Pottavälit ovat myös pidentyneet, mutta vielä on parantamisen varaa. Minä en nimittäin ymmärrä vielä pyytää potalle pissalle, vaan äitin tai jonkun pitää kysyä, onko pissahätä. Sitten kyllä osaan kertoa, jos on. On muuten mukavaa, kun ei tarvi käyttää kotona vaippaa. Kyllä minä pian opin niin hyvin, että voin olla Tarjan luonakin ilman vaippaa. Ja pihalla. Ja pian ihan koko ajan. Ihan varmasti.

Harjoittelen koko ajan myös puhumista. Äiti soitti jo neuvolaan, että koska pitää huolestua, kun minun jutuistani ei ota tolkkua, mutta Tessa sanoi, ettei ennen seuraavaa neuvolaa tarvi murehtia. Ja siihenhän on vielä puoli vuotta aikaa. Minä kun olen nyt 2,5-vuotta vanha. Ja opinhan minä koko ajan lisää. Toistan perässä ja aktiivisessa sanavarastossa on aina vaan enemmän sanoja. Nyt olen alkanut opettelemaan myös muita kuin autoon liittyviä sanoja. Osaan joitakin verbejä (aa-aa, tippu, kaatu) ja eläimiä sekä niiden ääntelyjä. Osaan myös sen äidin opettaman kukan ja poiminkin voikukkia äidille ja Tarjalle maljakkoon aina kun olen ulkona. Ja erityisen tärkeän sanan pipi osaan myös. Toisessa kuvassa näkyy, miksi se on niin tärkeä sana. Siinä kun minulla on otsassa reikä ja poskessa mustelma. Otsaan jäi arpi muistoksi, mutta poski on kyllä jo parantunut. Nyt minulla onkin sitten huuli halki ja kädessä haava... En ole mikään ihan rauhallinen liikkeissäni. Äiti ja isä on välillä helisemässä minun kanssani ja Tarjallakin taitaa olla pari harmaata hiusta enemmän minun takiani. Mutta lapsena kai sitä kuuluu mennä ja touhottaa. Noloa se olisi vasta isän ikäisenä aloittaa.

Äiti laittoi pitkästä aikaa myös kuviani näkyviin. Viimeinen kuva on otettu tänään, kun leikimme äidin kanssa styroksipalloilla. Minä murskasin ensin tuollaista pientä levyä ja oli sitten hauskaa, kun huomasin, miten sähköinen se on. Lopulta me pelattiin äidin kanssa styroksisotaa ja sen jäljissä olikin siivoamista. Äiti sai imuroida koko talon. Mutta oli meillä silti hauskaa.

Olenko minä kertonut teille jo, että minä sain uuden serkun? Sen nimi on Henna ja minä olen oikein haka hoitamaan sitä. Osaan laittaa tuttia ja silittää hiuksia. Hiukan jos joku auttaa, voin pitää myös Hennaa sylissä. Minusta voisin pitää ihan yksinkin, mutta Kati ja äiti ei anna. Monta kertaa olen pyytänyt, mutta nuo ovat aina tuollaisia tylsimyksiä. Ihan hyvin voisin jäädä Hennaa hoitamaan että Kati pääsisi vaikka pihaa hoitamaan yksinään. Kyllä me pärjäisimme.

tiistaina, helmikuuta 05, 2008

Pulinakone

Minä olen tullut aika hyväksi puhujaksi. Jotkut kyllä sanovat, että olen ikäisiäni perässä, mutta äiti sanoo takaisin, että koko ajan kehityn ja ymmärrän tosi pitkiä ja vaikeita lauseita. Mutta nyt minä olen alkanut puhua lauseita. Ne on lyhyitä eikä kovin selkeitä... ja niihin liittyy melkein aina joko auto, äiti tai nukkuminen... mutta silti.

Minun pisin lauseeni on "äiti brrr auto" (äiti ajaa autoa, tai isä, sama asia). Yleisesti osaan kertoa, kenen auto tulee "mummu auto", "Uha auto", "äiti auto". Kun äiti tulee yövuorosta, käyn antamassa hyvän yön suukon, sanon "äiti aa aa, hei hei" (äiti nukkuu, hyvää yötä) ja suljen oven. Illalla en mene sänkyyn, ennen kuin titi aa aa (nalle tulee nukkumaan) minun kanssani.

Erityisosaamista minulle on tuo liikennevälinesanasto. Ensin opin auto, sitten tuli tatto (traktori) ja toto (mopo). Sitten keksin, mikä on ekka (rekka). Sen jälkeen näin juhan (junan) ja vielä opin ensimmäisen yhdyssanani ijja-auto (linja-auto).

Edelleen olen kuin papupata ja suurin osa kertomastani jää ihmisille arvoitukseksi, mutta joka päivä opin jotain uutta. Odottakaahan, yhtenä aamuna minä herään puhuvana poikana!

perjantaina, joulukuuta 07, 2007

Juhlahumua

Minulla oli synttärit. Täytin kaksi ja minulla oli valtavan isot juhlat. Sain paljon lahjoja ja niillä olen nyt sitten leikkinyt. Ihan suosikkeja on tietenkin autot, mutta hieno kalapalapelikin on tosi kiva. Sen kanssa opein tekemään kaikki nuppipalapelit. Nyt olen koittanut saada äitin tekemään isojen poikien palapeliä, mutta kuulemma se on liian vaikea. Harvoin äiti viitsii alkaa kanssani sen tekoon.

Sain myös värityskirjan ja vahaliidut. Minä olen aika taitava värittämään ja piirtämään. Piirrän ympyrän, viivan ja kaikenlaista muuta. Väritän myös kuvia enkä vain paperia miten sattuu. Näkisittepä miten etevä minä olen.

Musiikki on kuitenkin edelleen minulle kaikki kaikessa. Tanssimisen lisäksi olen alkanut itse tekemään musiikkia. Laulan tai hyräilen mielelläni. Ihhahhaa on minun lempilauluni. Soitan myös äidin urkuja ja laitan sieltä hienoja rytmejä soimaan. Erilaisia purkkeja hakkaamalla saa aikaan rummut ja rumpujen tahdissa vasta mukava onkin laulaa. Rummuista lähtee niin kova ääni, että silloin saa laulaa oikein kovaa, melkein huutamalla.

Itsenäisyyspäivänä meillä oli Ati (Kati), Ika (Juha) ja Eka (Elina) ja minulla oli hurjan hauskaa. Ika jaksaa hauskuttaa minua ja Eka luki kanssani kirjaa. Atin kanssa heittelin palloa. Atilla on itselläänkin pallo mahassa, mutta sitä ei saa potkia. Siellä on muka vauva, vaikken minä kyllä nähnyt. Mahtaa sillä olla kurjat oltavat siellä hameen alla piilossa.

lauantaina, marraskuuta 03, 2007

Lunta

Tänäaamuna kun heräsin, koko piha oli ihan valkoinen. Seisoin ikkunassa ja ihmettelin, mitä pihalle oli tapahtunut. Äiti vei minut ulos sitä ihmeellistä katsomaan ja kertoi, että se on lunta. Vähän minua pelotti moinen, melkein itkettikin kun se jäi kasoiksi saappaan kärjen päälle. Kävimme pienellä kävelylenkillä äitin kanssa ja kyllä se pelko siitä helpotti. Kaatua en kuitenkaan uskaltanut lainkaan, olin tosi varovainen. Tyhjensin pihanpensaiden oksia lumesta ja katsoin jälkiä, joita minun jaloista jäi maahan. Äiti näytti, miten lumesta tehdään palloja, mutta minä en halunnut ottaa niitä palloja käteen. Oli se kuitenkin oikeastaan ihan hauskaa.

Sain myös upouudet haalarit tänään päälle. Äiti laittoi kaikki ohuet ulkotakit ja housut pesuun, niitä ei kuulemma enää tänä vuonna tarvita. Minusta oli ihan hauskaa laittaa haalarit päälle, niiden pukeminenkin oli nopeampaa kuin puvun. Mutta riisuessa ne oli hankalat. Kuulemma siihen on taas totuttava. Äiti sanoi, että minulla oli viime talvenakin haalarit ja että ne on kylmällä ja lumisella säällä kätevämmät kuin puku, kun ei mene kylmä eikä märkä napaan.

Huomenna menen katsomaan Elinaa. Elina on minun pikkuserkku ja täyttää huomenna 3v. Elina on jo aika vanha. Toivottavasti Elina leikkii minun kanssani ja toivottavasti sillä on hyvää kakkua.

tiistaina, lokakuuta 30, 2007

Äitti

Pitkästä aikaa äiti alkoi kirjoittelemaan. Se on ollut tosi laiska kertomaan minun kuulumisiani vaikka minulle on tapahtunut vaikka mitä. Nyt me ollaan äitin kanssa oltu kaksi päivää kotona, koska minä olen kipeä, enkä siksi voi mennä Tarjan luo. Äiti on välillä tosi harmistunut, sillä minä olen kuulemma välillä oikea pikkutuholainen. En kyllä ymmärrä, miksi. Minähän vain olen oma itseni; juoksen ympäri taloa, huuda, potkin, lyön ja paiskon tavaroita sekä kiipeilen. Enkä muuten varmasti usko jos äiti käskee...

Minusta on tullut oikea papupata. Ei läheskään kaikesta puheestani vielä selvää saa, mutta joka päivä vähän enemmän. Koko ajan kuitenkin vaadin äitin jakamatonta huomiota sanomalla "äitti". Jos äiti ei vastaa, sanon sen niin monta kertaa, että hän kysyy, mitä asiaa. Mutta yleensä äiti ei vain sitten ymmärrä, kun kerron asiani hänelle. Se tekee meidän keskustelun vähän vaikeaksi, mutta enimmäkseen en ole siitä milläskään.

Erotan äänestä "auton", "atton" (traktori) ja "oton" (mopo). Tiedän myös, mitä sanoo hevonen, lehmä, koira ja lammas. Osaan laulaa Ihhahhaata ihan nuotilleen. Hyppään jo aika korkealle tasajalkaa ja hetken aikaa pysyn pystyssä yhdellä jalalla. Ja olen todella kova poika tanssimaan. Äiti sanoo, että olen motoorisilta taidoiltani hyvä, mitä se sitten ikinäkään tarkoittaakaan.

Niin, ja minä en käytä enää tuttia. Ensin äiti sopi Tarjan kanssa, etten saa päiväunille tuttia. Kun se meni hyvin, äiti ja isä päätti, ettei sitä sitten yölläkään tarvita. Kyllä minä siihenkin totun, vaikka vähän kummastuttaakin tuollainen touhu. Mutta olenhan minä jo iso poika, mihin minä sitä tuttia tarvisin? Muistitko, minulla on ensi kuussa taas syntymäpäivä?

Äiti on jaksanut ylpeänä kertoa kaikille, miten yhtenä päivänä hoidossa sanoin ihan oikean lauseen. Tytöt ei ottaneet minua leikkiin, joten menin kertomaan Tarjalle. "Taijja, Taijja, tua lyä!" Ja kun Tarja ei oikein uskonut korviaan ja kysyi, mitä sanoin, toistin: "tua lyä!" Satakuntalaisittain ihan oikein kielitty, sanoi äiti.