lauantaina, heinäkuuta 22, 2006

Maailmanmatkaaja on palannut

Me ollaan oltu isin ja äitin kanssa lomareissulla. Ensin me käytiin laivalla. Siellä oli kiva tarjoilijatäti ravintolassa, se moikkasi minua käytävilläkin ja kehui kuinka kiltti olen. Ja sitten siellä oli pallomeri. Huisin hauska paikka, kannattaa koittaa. Minä istuin siellä pallojen keskellä ja laitoin molemmilla käsillä palloja suuhuni. Siellä pallomeressä tutustuinkin mukavaan tyttöön, Idaan, mutta ymmärsin hänen puheestaan vain puolet, äiti kertoi, että se toinen puoli oli ruotsia. Se kuulosti hauskalta, ja koko tyttö vähän pisti nauramaan, varsinkin kun se kaatuili siellä pallojen keskellä.

Laivan jälkeen me mentiin sitten semmoiseen mökkiin Helsingissä. Siinä oli oven edessä semmonen piikikäs matto, ja sitä oli kiva rapsuttaa. Ja arvatkaas mitä uutta tein siellä leirintäalueella. Nousin ihan itse rattaissa istumaan. Äiti kehui minua kovasti, ja ajattelin, että tuo pitää tehdä toistekin, sen verran kivaa se oli.

Käytiin me sitten asuntomessuillakin, mutta eipä ollut hääppöinen paikka se. Ihan itkuksi pisti kun sellainen setä, äiti sanoi sitä pääministeriksi, puhui tasaisella tylsällä äänellä jotain rakennuskustannusten kohtuuttomuudesta. Onneksi ei tarvinnut kuunnella koko puhetta, kun äiti tajusi lykkiä minut pois sieltä. Sitten me nähtiin Janne Ahonen. Se oli ihan tavallisen miehen näköinen, eikä minkään kuuluisuuden. Mutta minusta tuli kuuluisuus. Näittekö minut telkkarissa? Lapijoen mummu näki minut iltauutisissa ja Hilkka-mummu kulttuuriuutisissa. Ei ne vaan kysynyt minulta mitään, äitiltä vaan ja isältä, mutta isän vastausta ei kuulemma näytetty.

Kuopion leirintäalueella oli hirmuisen hurjan hauska vauvakeinu. Äiti kiikutti minua siinä pitkän tovin. Uimaankin olisin mennyt, mutta ilma oli sen verran kylmä vesisateen jälkeen, ettei isi vienyt minua.

Sitten me käytiin äitin tätin ja serkkujen luona. Siellä oli hirvittävän hauskaa. Sain äitin kummipojalta pieneksi jääneitä vaatteita ja ne äitin serkut hauskutti minua ihan hirvittävän paljon. Elina oli erityisen hauska. Sitä piti nauraa vähän joka käänteessä. Ja Juhon ja Marin kanssa oltiin trampoliinissa hyppimässä, ja sekös vasta kivaa olikin. Sitten siellä oli myös semmonen poika-lehmä-vasikka, joka nuolaisi minua varpaasta. Se vähän pelotti, mutta isi vei minut sitten pois sieltä navetasta, niin ei tarvinnut enää pelätä. Ensi kesänä Laura lupasi ottaa minut traktorin kyytiin, ja siitä tulee hauskaa. Traktori sanoo DRRN DRRN, Marja-Liisa kertoi.
Sitten me oltiin vielä pari päivää Kokkolassa. Siellä oli kylmä ilma, mutta ei se minua haitannut. Äiti ja isä siitä vain valitti. Siellä oli hassuja kieliä puhuvia naisia ja ne laittoi vaatteet suihkussa käydessään hoitoalustalle, mutta ei se meitä estänyt. Äiti siirsi ne vaatteet penkille ja hoidettiin hommat kotiin.

Ihan viimeiseksi me oltiin päivä Vaasassa, ja siellä oli mökin ympärillä paljon oravanpoikasia. Yksi meni meidän vessaan, eikä uskaltanut tulla ulos. Se mökin omistaja haki sen sieltä rätin kanssa pois, ja se ei enää uskaltanut tulla lainkaan mökille. Siellä mökin rannassa oli myös soutuvene, ja me käytiin vähän soutelemassa, siinä ihan lähellä vaan. Karahdettiin kivillekin, mutta se kiva omistajasetä pukkasi meidät soutuveneellään irti, ja taas jatkettiin. Se setä puhui suomea ihan hassusti, se kuulemma puhui yleensä ruotsia, niin kun se Idakin.

Eilen me sitten tultiin kotiin. Vielä illalla pukkasi ikenestä ensimmäinen hammas ulos, ja arvaa helpottiko. Sitä on kiva kopsuttaa nokkamukiin, kun kuuluu vaan että KLANKS KLANKS. Äiti sanoo, että varmaan tulee vielä samaan syssyyn useampikin hammas, kun vieläkin kuolattaa ja järsityttää niin kovin, mutta katsotaan nyt. Niin ja tänään sitten nousin ihan itse lattialla istumaan. Ihan nauratti kun olin niin nokkela.

1 Comments:

At 10:58 ip., Anonymous Anonyymi said...

Onnea ensimmäisestä helmestä! Ja on se hieno juttu, että olet hoksinut, että itsekin voi nousta istumaan. Ei tartte aina pyytää muita apuun.

Hali-pus-nenutus!

t. Kumppari

 

Lähetä kommentti

<< Home