maanantaina, heinäkuuta 31, 2006

Ä-kää-kää-kä kä-kä-kää-kä kää

Minä se opin koko ajan jotain uutta. Nyt minä osaan jo nousta itse seisomaan. Äiti on sitä mieltä, ettei sitä silti tarvisi keskellä yötä harjoitella, mutta minusta sängyssä on kaikista paras harjoittelupaikka. Viime yönäkin nousin kolme kertaa, ja olin minä siten aamulla väsynyt. Silti en malttaisi lainkaan nukahtaa, kun on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Minusta on tullut oikea kukkuja, en nukkuisi lainkaan.

Lapijoen mummu sanoo, että nyt kun minä kääkätän ja kaakatan koko ajan, niin minulle pitää alkaa kertoa tavaroitten nimiä, niin minä opin puhumaan. En minä kuulemma ihan heti opi, mutta pitää harjoitella, että voi oppia. Minulla olisi jo paljon asiaa, mutta kun kukaan ei ymmärrä minua, vaikka korottaisin ääntäkin ja sanoisin lujalla äänellä, että HÄ-KÄÄ-KÄÄ-KÄÄ-KÄÄKÄ!!

Olin eilen auttamassa vaaria keittiöremontissa. Turhan pikkuisena ne vaan minua pitää, kun en saanut edes sitä akkuporakonetta itselleni, vaikka se piti niin kivaa ääntä. Aina ne vaan sanoo, että sitten kun kasvan. Minähän olen jo kasvanut.

Tänään isin kesäloma loppui, ja se oli kurja homma. Mutta ihan kivaa meillä äitin kanssa kahdestaakin on. Äti ei vain ehdi ihan koko aikaa leikkimään minun kanssa, kun sen pitää laittaa ruokaa minulle ja pestä minun vaatteita. Tänään äiti leipoi, kun Pentti-pappa tulee meille illalla. Se piirakka oli tosi hyvän näköinen, mutta äiti sanoi, etten saa sitä vielä. Miksi kaikki kiva on kiellettyä?