Hammastehdas käy

Minulla on uusi hammas! Äiti tunsi sen lusikassa jo jokunen päivä sitten, mutta ei löytänyt sitä. Se kun ei ole siinä mihin äiti hammasta odotti. Minulla kun ei ole vielä yläetuhampaita, mutta teinkin sitten hampaan yläetuhampaan viereen. Nyt sen uuden hampaan vieressä mollottaa kulmahammas. Tosin ne etuhampaatkin kuultelee jo läpi, joten eiköhän nekin sieltä vielä äitin mieliksi tule. Alhaallakin pullottelee, joten taidan tehdä oikein urakalla ne hampaat, mitkä olen ikäisiäni jäljessä.

Ei tämä hammastehtailu ihan herkkua ole. Isi on antanut monena iltana supon, että nukun yöni hyvin. Toisinaan lämmin ruoka ei maistu lainkaan, kun se tuntuu ikeniin niin kurjalta. Kylmä on kivaa, se helpottaa. Ja näkkileipä.

Sitten minulla on uusia äänteitä. Tällä hetkellä huippusanonta on BOBBOBOO. Ihan huono ei ole KUKKUkaan, eikä vanha kunnon AKKAKKAA. Tänään aloin harjoitella myös kovaa P:tä. Pian minä sanon jo: Ärrän kierrän ympäri orren, ässän pistä taskuun. Ihan kohta sen sanon.

Nykyään minä syön äitin ja isin kanssa ihan samaa ruokaa. Välillä äiti miettii vähän mausteitten määrää, ja sieniä ei kuulemma oikein sovi vielä käyttää, mutta yksi päiväkin syötiin lasagnea, ja hyvää oli. Ihan suosikkiruokia on ne, missä on tomaattia. Minä juon myös tavallista maitoa nykyään. Sitä ei kuulemma saa ihan kaikille kertoa, kun olen vielä alle yhden, mutta en minä muille kerrokaan kun sinulle. Minulla ei ole ollut mitään ongelmaa oppia lehmänmaitoon. Nyt minulla on ihan viimeiset korvikepurkit menossa, ja niitä sekotetaan maidon kanssa sekaisin. Ruuan kanssa kyllä juon ihan vain tavallista maitoa mukísta. Pulloon sitten laitetaan sitä korvikettakin.

Viime viikon lopulla opin avaamaan kaapin ovia. Ensin keksin miten äitin meikkipöydän kaappi aukeaa, mutta nyt aukeaa keittiön kaapitkin, vaikka niitten kahva on paljon korkeammalla ja hankalamman mallinen. Ei haittaa, en minä nyt mikään avuton ole. Tänään löysin sen, missä kaapissa minun ruuat on, ja meille tuli äitin kanssa ihan riitä siitä, saanko käydä itse ottamassa ruokapurkin kaapita kun tulee nälkä. Minusta olen jo tarpeeksi vanha siihen, äitin mielestä en. Äiti se on aina niin holhoava ja pitää minua ihan pikkuvauvana.