Up and go!

Hoksasin eilen illalla, miten nousen seisomaan, vaikken saisi kunnolla otetta mistään, siis niin hyvin kun pinnasängyn laidasta. Pääsin ylös sohvapöydän reunalta, ja siitä lähtien olenkin noussut ihan mihin vaan, kun vaan vähän on mistä ottaa kiinni. Äiti ja isä siivosi jo sohvapöydältä tavarat pois, samoin ne laittoi kirjahyllyä uuteen järjestykseen. Ei olisi kyllä tarvinnut, olisin minäkin ihan mielelläni niitä lehtiä siitä pöydältä selaillut.

Konttaamista opettelen myös hirveästi. Jos pitää päästä kovaa, niin sitten lässähdän mahalleni ja lähden viipeltämään, mutta ihan noita lähietäisyydellä olevia asioita joutaa hakemaan vähän hitaamminkin, kun konttausasennosta näkee niin paljon paremmin.

Tänään minulla oli pikkuserkkuja kylässä, ja koitin vähän kovempia otteita Elinaan, vaikka ihan oikeasti tarkoitus oli pitää vain hyvänä. Annoin Elinan lainata minun syöttötuolia ja ruokalappua ja nokkamukiakin, ja se käyttikin niitä ihan nätisti. Pekkaa vähän viirotti, ja se käkätteli ihan hassusti. Ihan piti itsekin vetää suuta hymyyn kun sitä katseli. Äiti sanoi, että menemme vielä ennen äitiysloman loppua käymään Pekan ja Elinan luona, kun äitillä on sinne niin paljon tavaroita palautettavana. minä en enää tarvi sitteriä, turvakaukaloa, hoitoalustaa enkä lelukaarta. On kyllä kiva, että Taina on niitä minulle lainannut.