Terveiset kyliltä!

Tänään me ponkastiin äitin kanssa päikkäreitten jälkeen pyörän selkään ja viiletettiin kylille. Se oli aika metkaa touhua, kun mentiin niin lujaa, mutta enpä minä nyt pienistä viitsi hetkahtaa. Äiti kovasti kaikille kehui, että pyörällä tultiin, mutta en minä ymmärrä, miten se nyt niin ihmeellistä oli.

Minulla oli siellä kylillä neuvolalääkäri. Kaikki olisi mennyt ihan hyvin, jos olisi ollut tavallinen neuvola, mutta kun piti mennä sen valkotakkisen setänkin luo, niin väkisinkin alkoi alaleuka väpättää. Se setä paineli jollain kylmällä levyllä minun rintakehääni, kuunteli muka sydäntä, mutta eihän se nyt mitään johtoa pitkin kuulu, kun se ei ollut puhelinjohto. Sitten se totesi, että ei kuule mitään epänormaalia, mutta ei kai se voinutkaan kuulla, jos ei kerta kuullut mitään. Ihan outo setä. Se oli sitten se kohta kun minulta tuli poru, ja nyyhkinkin niin kauan, että äiti vei minut pois sieltä.

Neuvolan täti on ihan kiva. Se laittoi minut vaakaan selälleen ja sitten mittasi minut semmosella härvelillä ja vielä kaiken lisäksi sillä oli mittanauha, jota minäkin sain maistaa. Sen kalenteriin en kai olisi saanut koskea, kun äiti ja neuvolatäti molemmat heti älähti, kun käänsin sen telineen ylösalaisin. Toista kertaa äiti ei antanutkaan niin tehdä, vaikka kuinka yritin. Mitäs laittavat kalenterit keltaiseen telineeseen.

Oltiin me vielä hammaslääkärissäkin. Se setä luuli, että minä noin vain avaan suun ammolleen ja näytän aarteitani, mutta enhän minä nyt niin tee. Kyllä se sitten sai katsottua, että kaksi nappia siellä killittää, mutta ei kurkkinut enempää, kun en kerta antanut. Se setä käski äitin ostaa minulle hammasharjan ja tökkiä sitä minun suuhun joka päivä. Minusta se kuulostaa aika tylsältä.

Sitten me käytiin pankissa, ja pääsin ihan sinne pankintätin puolelle katsomaan maailmaa, kun äiti kaiveli jotain papereita. Se pankin täti on ihan mukava, se silitteli minun kättä ja kehui että olen suloinen pieni mies. Tiedänhän minä sen sanomattakin, mutta ihan kiva kun sanoi.

Ihan viimeiseksi me käytiin kaupassa, ja siellä kassajonossa minä näin Kaislan. Kaisla on vajaan kuukauden minua vanhempi ja ollaan nähty perhekerhossa keväällä monta kertaa. Nyt Kaislan äiti menee töihin, eikä tuo Kaislaa enää kerhoon. Se on aika kurjaa, kun Kaislan poskea oli niin kiva silittää. Mutta Kaislan mummu asuu ihan meidän lähellä, ehkä me nähdään joskus, kun Kaisla menee nyt mummulle päivisin hoitoon. Toivottavasti nähdään. Äiti haluaisi nähdä sen Kaislan äitiä, ja kun ne näkee, ne kertoo kilpaa, mitä kaikkea me jo osataan. Meillä on ihan eri jutut.