A niin kuin

Sakke antoi kirjaimen A jotta keksisin kymmenen omaan elämääni jollain erityisella tavalla liittyvää, A:llä alkavaa sanaa.

1. Aivastus: Minulta pääsee usein aivastus, ja jos juuri silloin äiti laittaa lusikalla ruokaa suuhun, niin se ruoka on äitin naamassa. Se on hassua.

2. Auto: Se sanoo PRRRRRRRRR ja minä osaan sanoa niin. Minä sanon niin melkein koko ajan, vaikka ei autoa olisikaan lähellä. Minulla on kyllä yksi auto ja se on sininen, ihan niin kun äitin ja isänkin auto.

3. Aamu: Minulla tulee aamu aikaisemmin kuin äitillä. Sitten pääsen kainaloon nukkumaan, kun äiti tahtoo vielä nukkua. Mutta ei me silti myöhään nukuta, ja aamupuuron jälkeen teen jo kakan pottaan. Olen jo niin iso poika.

4. Aprikoosi: Minä opettelen nyt syömään kukkakaalia, ja sen jälkeen äiti lupasi antaa aprikoosia. En tiedä miltä se maistuu, mutta minä kyllä tykkään hedelmistä, joten kai se on hyvää, kun persikkakin on.

5. Aku Ankka: Isän akkari rapisee kivasti, ihan niin kun kaikki muutkin paperiset. Akkarin kuvatkin on kyllä kivoja, mutta ei niitä liian kauaa viitsi katsella. Välillä me kyllä luetaan äitin kanssa yhdessä akkaria.

6. Askel: Jos joku vaan pitää kiinni, niin minä kyllä askellan. Pöydän reunaakin pisin voin hipsutella, mutta siinä pitää liikkua sivulle, eikä se ole lainkaan niin helppoa kun eteenpäin lönkyttely.

7. Allas: Isi ja äiti osti minulle uima-altaan, jossa sain kaikista kuumimpina päivinä polskutella pihalla, kuusen varjossa. Siellä oli kaikki minun vesilelut, ja äitikin oli ihan märkä kun minua vierestä vahti.

8. Amme: Kylppärissä taas saan pärskiä paljussa. Koko lattia on ihan märkä, kun minä läpsytän ja potkin. Ja kivaa on. Olen melkoinen vesipeto.

9. Alusta: Minusta on mukavampi alittaa joku tavara kun kiertää. Vaikka keinutuolin alta, jalasten yli, on mukavanpi könytä, kun ohitse. Ja keittiöön menen aina pöydän ali, vaikka ohi olisi lyhyempi matka.

10. Aa aa: Kun vain suostun nukahtamaan, nukun mielelläni. Sitten voi taas herätä iloisena uuteen aamuun. Nukahtamisesta teen kyllä aina ison numeron, äiti tai isä saa monta kertaa laittaa minut uudestaan maata, kun seison ja kiljun sängyn päädyssä.

Up and go!

Hoksasin eilen illalla, miten nousen seisomaan, vaikken saisi kunnolla otetta mistään, siis niin hyvin kun pinnasängyn laidasta. Pääsin ylös sohvapöydän reunalta, ja siitä lähtien olenkin noussut ihan mihin vaan, kun vaan vähän on mistä ottaa kiinni. Äiti ja isä siivosi jo sohvapöydältä tavarat pois, samoin ne laittoi kirjahyllyä uuteen järjestykseen. Ei olisi kyllä tarvinnut, olisin minäkin ihan mielelläni niitä lehtiä siitä pöydältä selaillut.

Konttaamista opettelen myös hirveästi. Jos pitää päästä kovaa, niin sitten lässähdän mahalleni ja lähden viipeltämään, mutta ihan noita lähietäisyydellä olevia asioita joutaa hakemaan vähän hitaamminkin, kun konttausasennosta näkee niin paljon paremmin.

Tänään minulla oli pikkuserkkuja kylässä, ja koitin vähän kovempia otteita Elinaan, vaikka ihan oikeasti tarkoitus oli pitää vain hyvänä. Annoin Elinan lainata minun syöttötuolia ja ruokalappua ja nokkamukiakin, ja se käyttikin niitä ihan nätisti. Pekkaa vähän viirotti, ja se käkätteli ihan hassusti. Ihan piti itsekin vetää suuta hymyyn kun sitä katseli. Äiti sanoi, että menemme vielä ennen äitiysloman loppua käymään Pekan ja Elinan luona, kun äitillä on sinne niin paljon tavaroita palautettavana. minä en enää tarvi sitteriä, turvakaukaloa, hoitoalustaa enkä lelukaarta. On kyllä kiva, että Taina on niitä minulle lainannut.

Piipahdus

Poikkesin lukemassa Niilon kuulumisia ja siellä hän kertoi, että hänen bloginsa oltiin arvosteltu Blogiskoopissa. Äiti sitten uteliaana ihmisenä meni katsomaan, mitä ne siellä Niilon blogista tuumasi, ja kas, siellähän mainittiin myös, että minulla on tälläinen blogi. Oli se hassua nähdä siellä oma nimi linkitettynä tekstissä, ihan vieraan ihmisen laittamana vielä. Ihan hämmennyttiin äitin kanssa molemmat.

Terveiset kyliltä!

Tänään me ponkastiin äitin kanssa päikkäreitten jälkeen pyörän selkään ja viiletettiin kylille. Se oli aika metkaa touhua, kun mentiin niin lujaa, mutta enpä minä nyt pienistä viitsi hetkahtaa. Äiti kovasti kaikille kehui, että pyörällä tultiin, mutta en minä ymmärrä, miten se nyt niin ihmeellistä oli.

Minulla oli siellä kylillä neuvolalääkäri. Kaikki olisi mennyt ihan hyvin, jos olisi ollut tavallinen neuvola, mutta kun piti mennä sen valkotakkisen setänkin luo, niin väkisinkin alkoi alaleuka väpättää. Se setä paineli jollain kylmällä levyllä minun rintakehääni, kuunteli muka sydäntä, mutta eihän se nyt mitään johtoa pitkin kuulu, kun se ei ollut puhelinjohto. Sitten se totesi, että ei kuule mitään epänormaalia, mutta ei kai se voinutkaan kuulla, jos ei kerta kuullut mitään. Ihan outo setä. Se oli sitten se kohta kun minulta tuli poru, ja nyyhkinkin niin kauan, että äiti vei minut pois sieltä.

Neuvolan täti on ihan kiva. Se laittoi minut vaakaan selälleen ja sitten mittasi minut semmosella härvelillä ja vielä kaiken lisäksi sillä oli mittanauha, jota minäkin sain maistaa. Sen kalenteriin en kai olisi saanut koskea, kun äiti ja neuvolatäti molemmat heti älähti, kun käänsin sen telineen ylösalaisin. Toista kertaa äiti ei antanutkaan niin tehdä, vaikka kuinka yritin. Mitäs laittavat kalenterit keltaiseen telineeseen.

Oltiin me vielä hammaslääkärissäkin. Se setä luuli, että minä noin vain avaan suun ammolleen ja näytän aarteitani, mutta enhän minä nyt niin tee. Kyllä se sitten sai katsottua, että kaksi nappia siellä killittää, mutta ei kurkkinut enempää, kun en kerta antanut. Se setä käski äitin ostaa minulle hammasharjan ja tökkiä sitä minun suuhun joka päivä. Minusta se kuulostaa aika tylsältä.

Sitten me käytiin pankissa, ja pääsin ihan sinne pankintätin puolelle katsomaan maailmaa, kun äiti kaiveli jotain papereita. Se pankin täti on ihan mukava, se silitteli minun kättä ja kehui että olen suloinen pieni mies. Tiedänhän minä sen sanomattakin, mutta ihan kiva kun sanoi.

Ihan viimeiseksi me käytiin kaupassa, ja siellä kassajonossa minä näin Kaislan. Kaisla on vajaan kuukauden minua vanhempi ja ollaan nähty perhekerhossa keväällä monta kertaa. Nyt Kaislan äiti menee töihin, eikä tuo Kaislaa enää kerhoon. Se on aika kurjaa, kun Kaislan poskea oli niin kiva silittää. Mutta Kaislan mummu asuu ihan meidän lähellä, ehkä me nähdään joskus, kun Kaisla menee nyt mummulle päivisin hoitoon. Toivottavasti nähdään. Äiti haluaisi nähdä sen Kaislan äitiä, ja kun ne näkee, ne kertoo kilpaa, mitä kaikkea me jo osataan. Meillä on ihan eri jutut.

Kesä on kyläilyaikaa

On se sitten kivaa kun ihmisillä on kesäloma. Olen saanut kyläillä monessa kivassa paikassa, jossa talvella voi käydä vain viikonloppuisin. Nyt kun kaikilla on ollut kesälomat, olen voinut tupsahtaa kaikkialle kun olen halunnut.

Viime viikolla olin yökylässä Katin luona. Edellisestä kerrasta onkin aikaa, mutta nyt olin kaksi kokonaista päivää ja yhden yön. Koettelin vähän Katia; en suostunut syömään. Mutta en minä syönyt kotonakaan ennen kun seuraavana iltana, kun se kiusallinen hammas tuli ulos ikenestä. Muuten olin Katin luona tosi kiltti poika, kuten melkein aina. En ihan aina, osaan minäkin kiukutella. Varsinkin jos äiti ei anna minun hakata taskulanpulla pöytää, niin kun tänä aamuna. Siitä minä suutuin.

Olin viikonloppuna myös mummulla ja vaarilla yötä. Menin iltapäivällä ja äiti ja isi tuli sinne sinä aikana kun minä nukuin, aamulla pääsin äitin kainaloon torkkumaan kun heräsin muka liian aikaisin. Vaari on tehnyt koko lomansa remonttia keittiössä, ja nyt sielläkin on liukas lattia, niin kun mummun ja vaarin olohuoneessakin. Ei ihan yhtä liukas, mutta liukkaampi kun se vanha. Ja sitten siellä saa rapsutettua villaa ovenpielestä ja kuoputettua kopina-kapinan vaimenninmuovia kynnyksen ja lattian välistä. Vaari aikoo kuulemma kätkeä nekin, mutta minusta ei tarvisi. Ne on ihan mukavia. Mukava on se imurikin, sillä on hauksa leikkiä, mummu voisi alkaa säilyttämään sitä siinä keittiön lattialla.

Niin ja Eeva kävi meillä. Se poimi marjoja kun meillä on niitä niin paljon. Ja sitten sillä oli kivat helmet kädessä, mutta minä en saanut repiä niitä. Lopulta Eeva riisui ne meidän sohvapöydälle, ja siinä ne on edelleen. Äiti ei silti anna niitä minulle, vaikka ihan varmasti Eeva jätti ne siihen minua varten.

Mutta isän on kesäloma jo loppu ja se on toista viikkoa töissä. Sillä on vielä yksi viikko pitämättä, ja minä odotan sitä kovasti. Vaarilla on viimeinen viikko nyt, ja minä menen vaarille kylään varmaan torstaina. Siitä tulee hauskaa.