Hyvää alkanutta vuotta!

Sitä kaikki nyt hokee. Mennään minne vaan, niin kyllä joku sen toikaisee. Siihen kuuluu vastata: Kiitos, sitä samaa sinulle. Minä olen kuullut. Sitten kuuluu kysyä, että mites se vuosi teillä vaihtui. Ihmeellistä kouhotusta. Minä en ainakaan ole vaihtanut mitään muuta kuin yöpaitaa. Mistä ihmeestä kaikki puhuu?

Me oltiin viikonloppuna Eurajoella jollain isolla kentällä. Siellä soi musiikki ja monta tyttöä heilui kepin kanssa, jonka päässä oli tuli. Niiden ei ollut äiti sanonut, ettei tuli ole lelu ja siinä on K-18. Niin minun äiti aina sanoo. Sitten kun ne tytö lähti niitten tulisten keppien kanssa pois, alkoi kuulua ihme suhinaa. Maasta nousi sellaisia valoja. Ensin ne ei noussut kovin korkealle ja ne piti ihan pientä suihkinaa vaan, mutta koko ajan ne nousi ylemmäs ja ylemääs ja tuli enemmän värejä ja kovempi ääni. Joka kerta kun paukahti oikein kovaa, minä räpäytin silmiä. Mutta sitten alkoi paukkua niin usein, etten enää ehtinyt räpyttää. Niinpä minä vain katosin. Se oli aika jännää. Katsoin ihan suu auki ja vähän meinasi naurattaakin.

Sitten kun tulimme kotiin, minulla oli nukkumaanmenoaika. Äiti sanoi iltarukouksen jälkeen, että jos yöllä alkaa pelottaa äänet, huudan vaan, niin hän tulee ottamaan syliin. Minä en kyllä ymmärtänyt mitä ääniä se äiti tarkoitti. Ainahan se on tullut kun yöllä olen huutanut, syliin se kyllä harvoin yöllä ottaa. Mutta miksi se piti erikseen sanoa sinä iltana? Minä kuitenkin nukuin koko yön, enkä kuullut mitään erikoisia ääniä. Äiti on välillä aika outo.