Ä-kää-kää-kä kä-kä-kää-kä kää

Minä se opin koko ajan jotain uutta. Nyt minä osaan jo nousta itse seisomaan. Äiti on sitä mieltä, ettei sitä silti tarvisi keskellä yötä harjoitella, mutta minusta sängyssä on kaikista paras harjoittelupaikka. Viime yönäkin nousin kolme kertaa, ja olin minä siten aamulla väsynyt. Silti en malttaisi lainkaan nukahtaa, kun on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Minusta on tullut oikea kukkuja, en nukkuisi lainkaan.

Lapijoen mummu sanoo, että nyt kun minä kääkätän ja kaakatan koko ajan, niin minulle pitää alkaa kertoa tavaroitten nimiä, niin minä opin puhumaan. En minä kuulemma ihan heti opi, mutta pitää harjoitella, että voi oppia. Minulla olisi jo paljon asiaa, mutta kun kukaan ei ymmärrä minua, vaikka korottaisin ääntäkin ja sanoisin lujalla äänellä, että HÄ-KÄÄ-KÄÄ-KÄÄ-KÄÄKÄ!!

Olin eilen auttamassa vaaria keittiöremontissa. Turhan pikkuisena ne vaan minua pitää, kun en saanut edes sitä akkuporakonetta itselleni, vaikka se piti niin kivaa ääntä. Aina ne vaan sanoo, että sitten kun kasvan. Minähän olen jo kasvanut.

Tänään isin kesäloma loppui, ja se oli kurja homma. Mutta ihan kivaa meillä äitin kanssa kahdestaakin on. Äti ei vain ehdi ihan koko aikaa leikkimään minun kanssa, kun sen pitää laittaa ruokaa minulle ja pestä minun vaatteita. Tänään äiti leipoi, kun Pentti-pappa tulee meille illalla. Se piirakka oli tosi hyvän näköinen, mutta äiti sanoi, etten saa sitä vielä. Miksi kaikki kiva on kiellettyä?

Lomakuvia

Äiti ei jostain syystä saanut minun lomakuvia tuohon tekstin joukkoon, joten ne pitää laittaa erikseen.

Ekassa kuvassa olen pallomeressä laivalla. Äitin täytyi vähän pitää kiinni, etten vajonnut niihin palloaaltoihin. Sitten me löydettiin pienempi pallomeri toisesta leikkihuoneesta, ja sinne ei voinut hukkua niin helpolla.

Toisessa kuvassa leikin Ville Viikinkiä. Se on se kissa siellä laivalla. Sillä oli ihan oma lauluesitys siellä salissa, mutta me ei ehditty katsoa siitä kun hiukan alkua, kun äitillä ja isällä oli kiire syömään. Minä olisin kyllä voinut katsoa pitempäänkin. Miksi aina äiti ja isä saa määrätä?

Kolmas kuva on autosta. Olen tosi reipas autoilija, varsinkin silloin kun äiti tai isä on kanssani takapenkillä. Mutta jos molemmat ei ole mukana, niin pitää istua yksin, kun jonkun täytyy ajaa autoa.

Maailmanmatkaaja on palannut

Me ollaan oltu isin ja äitin kanssa lomareissulla. Ensin me käytiin laivalla. Siellä oli kiva tarjoilijatäti ravintolassa, se moikkasi minua käytävilläkin ja kehui kuinka kiltti olen. Ja sitten siellä oli pallomeri. Huisin hauska paikka, kannattaa koittaa. Minä istuin siellä pallojen keskellä ja laitoin molemmilla käsillä palloja suuhuni. Siellä pallomeressä tutustuinkin mukavaan tyttöön, Idaan, mutta ymmärsin hänen puheestaan vain puolet, äiti kertoi, että se toinen puoli oli ruotsia. Se kuulosti hauskalta, ja koko tyttö vähän pisti nauramaan, varsinkin kun se kaatuili siellä pallojen keskellä.

Laivan jälkeen me mentiin sitten semmoiseen mökkiin Helsingissä. Siinä oli oven edessä semmonen piikikäs matto, ja sitä oli kiva rapsuttaa. Ja arvatkaas mitä uutta tein siellä leirintäalueella. Nousin ihan itse rattaissa istumaan. Äiti kehui minua kovasti, ja ajattelin, että tuo pitää tehdä toistekin, sen verran kivaa se oli.

Käytiin me sitten asuntomessuillakin, mutta eipä ollut hääppöinen paikka se. Ihan itkuksi pisti kun sellainen setä, äiti sanoi sitä pääministeriksi, puhui tasaisella tylsällä äänellä jotain rakennuskustannusten kohtuuttomuudesta. Onneksi ei tarvinnut kuunnella koko puhetta, kun äiti tajusi lykkiä minut pois sieltä. Sitten me nähtiin Janne Ahonen. Se oli ihan tavallisen miehen näköinen, eikä minkään kuuluisuuden. Mutta minusta tuli kuuluisuus. Näittekö minut telkkarissa? Lapijoen mummu näki minut iltauutisissa ja Hilkka-mummu kulttuuriuutisissa. Ei ne vaan kysynyt minulta mitään, äitiltä vaan ja isältä, mutta isän vastausta ei kuulemma näytetty.

Kuopion leirintäalueella oli hirmuisen hurjan hauska vauvakeinu. Äiti kiikutti minua siinä pitkän tovin. Uimaankin olisin mennyt, mutta ilma oli sen verran kylmä vesisateen jälkeen, ettei isi vienyt minua.

Sitten me käytiin äitin tätin ja serkkujen luona. Siellä oli hirvittävän hauskaa. Sain äitin kummipojalta pieneksi jääneitä vaatteita ja ne äitin serkut hauskutti minua ihan hirvittävän paljon. Elina oli erityisen hauska. Sitä piti nauraa vähän joka käänteessä. Ja Juhon ja Marin kanssa oltiin trampoliinissa hyppimässä, ja sekös vasta kivaa olikin. Sitten siellä oli myös semmonen poika-lehmä-vasikka, joka nuolaisi minua varpaasta. Se vähän pelotti, mutta isi vei minut sitten pois sieltä navetasta, niin ei tarvinnut enää pelätä. Ensi kesänä Laura lupasi ottaa minut traktorin kyytiin, ja siitä tulee hauskaa. Traktori sanoo DRRN DRRN, Marja-Liisa kertoi.
Sitten me oltiin vielä pari päivää Kokkolassa. Siellä oli kylmä ilma, mutta ei se minua haitannut. Äiti ja isä siitä vain valitti. Siellä oli hassuja kieliä puhuvia naisia ja ne laittoi vaatteet suihkussa käydessään hoitoalustalle, mutta ei se meitä estänyt. Äiti siirsi ne vaatteet penkille ja hoidettiin hommat kotiin.

Ihan viimeiseksi me oltiin päivä Vaasassa, ja siellä oli mökin ympärillä paljon oravanpoikasia. Yksi meni meidän vessaan, eikä uskaltanut tulla ulos. Se mökin omistaja haki sen sieltä rätin kanssa pois, ja se ei enää uskaltanut tulla lainkaan mökille. Siellä mökin rannassa oli myös soutuvene, ja me käytiin vähän soutelemassa, siinä ihan lähellä vaan. Karahdettiin kivillekin, mutta se kiva omistajasetä pukkasi meidät soutuveneellään irti, ja taas jatkettiin. Se setä puhui suomea ihan hassusti, se kuulemma puhui yleensä ruotsia, niin kun se Idakin.

Eilen me sitten tultiin kotiin. Vielä illalla pukkasi ikenestä ensimmäinen hammas ulos, ja arvaa helpottiko. Sitä on kiva kopsuttaa nokkamukiin, kun kuuluu vaan että KLANKS KLANKS. Äiti sanoo, että varmaan tulee vielä samaan syssyyn useampikin hammas, kun vieläkin kuolattaa ja järsityttää niin kovin, mutta katsotaan nyt. Niin ja tänään sitten nousin ihan itse lattialla istumaan. Ihan nauratti kun olin niin nokkela.

Pottauutisia

Olin viikonloppuna kaksi yötä mummulassa, ja minusta tuli siellä oikein iso poika. Molempina aamuina tein kakat pottaan, ja sitten join vielä maitoa ihan oikeasta mukista. Äiti oli vähän kummissaan, että olin niin etevä, mutta eipä tuo ollut temppu eikä mikään. Minä osaan kaikenlaista, kun minun vaan annetaan näyttää. Äiti pitää minua vielä ihan pikkupoikana.

Olen alkanut vähän ujostella ihmisiä, erityisesti vähän vanhempia. Äitiä harmittaa hiukan, kun isopapan puhe saa alaleukani väpättämään, mutta minkä minä sille voin, että se on niin hirvittävän pelottavaa. Mummun kanssa käytiin naapurin Liisaa katsomassa, ja sitäkin vähän pelkäsin. Ja toisen mummun siskoa arastelin. En minä tiedä mistä se johtuu, onhan ne vähän hassuja, kun niillä on ryppyjä naamassa ja ääni sellainen metka. Mutta äiti ottaa aina syliin kun alkaa pelottaa, ja sitten hiukan helpottaa.

Huomenna me lähdetään matkalle. Me mennään sellaiselle isolle, punaiselle laivalle. Isä on näyttänyt kirjasta sen laivan kuvaa, ja se oli niin hieno, että ihan piti vähän maistaa. Tulee varmaan hauska reissu, kun se maistuikin niin hauskalta. Sitten me mennään joillekkin messuille, joissa katsotaan taloja, ja se ei kiinnosta minua juurikaan. Enemmän minua kiinnostaa se, millainen on leirintäalue. Sellaisella en ole ennen ollut, ja nyt pääsen oikein moneen sellaiseen. Onkohan ne mökit samanlaisia kun se mummun mökki Pikkuluodossa. Se on kiva paikka, siellä saa uida ja saunoa ja olen aina ihan poikki kun tullaan sieltä kotiin. Siellä on niin paljon kaikkea kivaa tekemistä. Viimeksi sielä oli serkutkin ja ne hauskutti minua ihan koko pitkän päivän.

Niin, ja mennään me sitten katsomaan sukulaisiakin. Juho ja Mari ja kaikki muut kivat ihmiset siellä, täältä tullaan!

Minua ei pidättele mikään!

Uuden, ihanan taitoni ryömimisen myötä olen poäässyt tutustumaan uusiin paikkoihin. Tänään kipaisin äitin aaamupalan aikana vessassa, eteisessä, makkarissa ja omassa huoneessani. Ihan yksin. Äiti kyllä haki minut aina ovelta pois. Edes kynnykset ei pidättele minua, meidän korkein kynnys parvekkeelle tuli selätettyä jo pari päivää ryömimään opettelun jälkeen. Mitkään peitot tai tyynytkään ei hidasta minun vauhtia, äiti ei voi jättää minua hetkeksikään sängylle ilman vahtia. Nyt minua kiinnostaisi nousta kontalleen, mutta ei se ihan vielä suju. Myös polvien varaan on kiva nousta seisomaan, mutta sekin vaatii vielä pientä harjoittelua.

Sitten minä olen alkanut kiljua. Kirkua ja huutaa, möykätä ja ärjyä. Vähän murista ja kurlata. Päristää tietenkin ja pärrätä. Koko talo raikaa kun minä kajautan. Välillä äiti tai isä sanoo, että olen vähän turhan kovaääninen, mutta minä näyttelen kun en tajuaisi mitä ne tarkoittaa, ja jatkan vaan. Milläs ne minua estää.

Isällä alkaa ensi viikolla kesäloma ja me lähdetään reissuun. Äiti on jo nyt miettinyt kauheasti minun ruokia, kun en kerta suostu purkista perunaa syömään, mutta eiköhän se jotain keksi. Ei se minua ainakaan nälkään näännytä, sen minäkin tiedän.