Mitä opit tänään poika pellavapäinen?

Vaikka mitä! Ette tiedäkään miten taitava minusta on tullut. Puhun jo vaikka kuinka ja paljon, neljän sanan lauseita ja koko ajan opin lisää sanoja. Tänään saunaan mennessä totesin: Ei isä kanna Veeti, äiti kanna. Tuo lause oli ihan selvä. Kaikki vokaalit on jo hallussa, mutta konsonantit vielä vähän takkuaa. Aktiivisessa käytössä minulla on t, k, v, m, n, h ja nyt uutena p. Jokainen kirjain auttaa, että minua ymmärretään paremmin. Äiti ei enää sano kovinkaan usein, ettei se ymmärrä minua, mutta kyllä välillä tarvii korjata, kun se ehdottelee minun sanoneen jotain ihan hölmöjä asioita.

Lisäksi opin pyöräilemään. Äiti ja isä osti minulle keväällä pyörän enkä oikein oivaltanut sitä. Pidimmekin sitten harjoitustauon ja pitkästä aikaa kaivettiin pyörä tänään katoksesta. Ja minähän osaan jo polkea. Onhan se raskasta, enkä montaakaan kieppiä jaksa pyöräyttää, mutta olisitte nähneet miten innoissaan äiti oli uudesta taidostani. Ohjaaminen taas ei ole kovinkaan raskasta ja sitten kun minulle tuli väsy, harjoittelimme ohjaamista. Äiti työnsi ja minä ohjasin sinne minne äiti neuvoi. Sekin oli kyllä ihan lystiä ja äidin mukaan ihan hyödyllistä. Naapurin autotalliluiskalle äiti ei antanut ajaa, väitti että loukkaan itseni niin isossa alamäessä. Pitääkö se äiti minua ihan pikkupoikana?

Niin ja pottailussa olen myös aika haka. Minulla ei ole kotona enää juurikaan vaippaa, yöllä ja joskus päikkäreillä vaan. Minä saan aina tarran pahviin kun pissaan pottaan ja sen takia minä muistankin kertoa kun minulle tulee pissahätä. Tänään ulkona kyllä kävi vahinko, kun leikin niin omissa ajatuksissani ja kun huomasin, että minulla on hätä, en ehtinytkään äidin luo vaan pissa tuli kesken juoksun. Minua nolotti, mutta äiti sanoi, että vahinkoja sattuu. Sisällä se kyllä aina motkottaa jos pissaan matolle. Lattialle pissaamisesta tulee hauska ääni, mutta siitä ei saa tarraa. Niinpä olen ajatellut, että tarra on kivempi kuin se lotina.