Minä olen kova työmies

Olen ollut kahtena päivänä lapiohommissa pihalla äitin ja isän kanssa. Minulla on vähän pienempi lapio, mutta töitä teen kyllä siinä missä muutkin. Me ollaan nostettu yksi vuorimänty ylös ja lapioitu sitten kottikärryihin sitä maata sen männyn paikalta. On se kovaa hommaa ja illalla tulee kyllä hyvin uni, mutta vaikka itse sanonkin, niin olen minä sitten töitäkin tehnyt. Olen paitsi lapioinut kovasti, myös kantanut kiviä seinän viereen. On oikein tärkeä olo, kun saa tehdä samoja juttuja kuin aikuiset.

.

Teen minä muitakin töitä. Katan ruokapöytää ja tyhjennän tiskikoneesta ruokailuvälineitä. Joskus autan kauppakassin tyhjentämisessä ja toisinaan kannan erilaisia tavaroita äitille pyynnöstä. Olen tosi ahkera poika kun sen pään otan. Eihän sitä aina huvita, mutta en minä mikään orja olekaan. Olen ihan tavallinen poika joka tykkää välillä auttaa äitiä ja isää. Ja tykkää siitä, kun tekemisen jälkeen kehutaan ja kiitetään.

.

Kuvassa otan lekkoisasti ilta-auringossa parvekkeella eilisen multaurakan jälkeen. Käytiin saunassa vielä, niin ei tullut paikatkaan kipeiksi. Mitä nyt nenänpieleen tuli pieni naarmu, mutta kyllä raavas työmies yhden naarmun kestää.

Olen jo iso poika

Siitä on hirveästi aikaa, kun äiti on viimeksi kirjoittanut tänne blogille. Äiti päivitti blogin tietoja ja nyt kaikkialla lukee, että äiti on klirjoittanut tänne. Minä en voi enää edes itse kirjoittaa kenellekään kommentteja ja se on tylsää. Äitiäkin harmittaa, mutta tehty mikä tehty eikä sitä voi enää muuttaa. Mutta minä täällä edelleen olen. Esittelyteksti vaan on nyt meillä molemmilla sama ja siihen äitin tarvii keksiä joku juttu. Mikä se on, sitä äitikään ei vielä tiedä.

Minulle on tapahtunut hirveästi sen jälkeen kun äiti viimeksi kirjoitti tänne. Minä olen mennyt hoitoon. Käyn Tarjan luona hoidossa, kun äiti on koulussa ja isä kursseilla. Tarjan luona on kivaa, siellä on Juha ja Aino ja Kiia ja Tättä, Aku lopetti vähän aikaa sitten, kun siitä tuli isoveli. Minä en halua että minusta tulee isoveli, jos sen takia ei voi käydä Tarjan luona.

Hoidossa olen reipas poika. Nukun ja syön hyvin ja olen ihan kiltti. Kotona sitten puran sen kaiken mitä päivät rajoitan. Äiti ja isä saa tosissaan minua komentaa. Mutta nyt kun ollut kauniita ilmoja, olemme olleet tosi paljon ulkona eikä siellä voi tehdä lainkaan niin paljon pahojaan kun sisällä. Äiti sanoo että minä olen oikea vauhti-Ville, mutta enhän minä ole Ville ensinkään, vaan Veeti. Äiti puhuu ihan outoja.

Minulla on jo 15 hammasta. Niillä on kiva purra äitiä. Äiti ei kyllä tykkää. Joskus minä puren isääkin, mutta äiti maistuu paremmalta ja kiljuu korkeammalta. Kun äiti sanoo, että ei saa, minä nauran ja juoksen karkuun. Mutta jos äiti nostaa etusormen pystyyn ja kurtistaa kulmia, minulta pääsee kyllä itku melkein aina. Se tarkoittaa sitä, että äiti on vihainen minun tekemisistäni.

Osaan jo vaikka mitä, osaan kulkea rappusissa vaikka yksin. Alas tulen pylly edelleä jos muistan. Osaan kyllä tulla ihan etuperin kävewllenkin, jos saan pitää vähän jostain kiinni. Osaan myös varpustaa oikein korkealle. Ja osaan kävellä takaperin. Juoksen paljon ja kiipeilen joka paikkaan. Äitin ja isän sänkyyn en pääse ilman apua, koska se on niin korkea.

Sanoja en osaa vielä montaakaan, mutta ne muutamat osaan sitten sitäkin paremmin. Nyt olen alkanut matkia perässä ja osoitella asioita ja sanoa niitä joksikin. Aina ei kuulemma mene ihan oikein, mutta minä yritän kyllä kovasti. Minä osaan sanoa äiti, hei-hei, kukkuu, auto, ei, nntu (lintu) ja ato (katso). Toistan hienosti perässä nalle, ankka, tra (traktori) ja monia muita sanoja.

Minulla on myös isojen poikien sänky, josta voin aamulla nousta pois kun herään. Sitten otan tutin, harson ja nallen ja tömistelen äitin ja isän sängyn viereen. Olen oikea aamunvirkku, ihan niin kun isäkin. Äiti on välillä ihmeissään meidän kanssa.