Äiti on kamala niuho >:(

Miksei äiti voi vaan iloita minun uudesta taidosta? Miksi sen vaan täytyy kaikki kiva kieltää? Ihan tyhmää.

Minä olen oppinut ryömimään. Nyt kun pääsen näppärästi paikasta toiseen, olen tutustunut kaikkiin soppiin ja nurkkiin. Tietenkin, täytyyhän minun nyt tietää mitä mistäkin löytyy, minähän asun täällä. Mutta äiti on taas kanssani eri mieltä. Se hokee vaan "ei, ei" ja irrottaa keinutuolin maton minun kädestä ja nostaa minut pois verhoista. Tylsimys-äiti. Sitä paitsi keinutuolimatto näyttää OIKEASTI paljon kivammalta kun se on mytyssä keinutuolin alla. Eilen ehdin kokeilla ennen kun äiti ehti väliin, ja se näytti hyvältä.

Nyt kun oppisin vielä konttaamaan, niin ylettyisin korkeammalle, ja pääsisin lujempaa ettei äiti ehtisi aina väliin. Tai vielä parempi, oppisin seisomaan ilman että isä tai äiti pitää pystyssä. Yltäisin tuonne sohvallekin, kun siellä on kaikkea kivaa nytkin. Miksi kaikki postit ja muovipussit ja vaatteet ja kaikki muu kiva koitetaan kätkeä minulta? Tämä on syrjintää, ihan takuuvarmasti minua kohdellaan huonosti!

Jussi tuli ja meni

Minun juhannus oli täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä. Aattona oltiin mummun mökillä ja siellä oli aika jännää. Ensin me käytiin äitin ja isän kanssa soutelemassa. Mummu oli ostanut minulle ihan omat pelastusliivit, ja niin sitten mentiin. Ne liivit oli vähän reilut ja ei niin kauhean mukavan tuntuiset, mutta muuten oli aika huisia. En itkenytkään juuri lainkaan. Sain olla koko matkan äitin sylissä kun isä souti. Se soutaminen oli hassun näköistä, varsinkin se airojen heiluttelu.

Illalla me sitten nostettiin Seppon kanssa lippu. Se oli tosi iso ja se vedettiin sellaiseen pitkään valkoiseen salkoon. Sen jälkeen isä vei minut uimaan juopaan. Juopa on niin kuin joki, mutta mummun juopa on aika pieni. Mummun juovan vesi oli aika viileää, vaikka äiti sanoikin, että se on lämmintä kun se on 20 asteista. Ja kun olin uinut, kävin vielä isän kanssa saunassa. Sekin oli aika hurjaa, vaikka äiti sanoikin, että ei saa heittää löylyä. Minä olen kerran ollut saunan portaalla mummun ja vaarin luona kun isä on heittänyt kauhallisen vettä kiukaalle. Se vasta olikin ihmeellisen tuntuista. Saunan jälkeen minä olin niin väsynyt, että kun mummu sai minut puettua, nukahdin mummun syliin, vaikka se onkin vauvojen hommaa. Mutta ei se haittaa, kun kukaan ei nähnyt, paitsi Seppo.

Eilen me oltiin mummun ja vaarin luona ja siellä kellittelin mummun ja äitin kanssa omenapuun alla filtillä. Välillä sain hämättyä mummua niin, että sain nurmikkoa nyrkkiin ennen kun hän ehti estää. Se oli aika hauska leikki. Välillä taas piti ihmetellä isän ja vaarin touhuja, kun ne käytti kaikenlaisia hassuja värkkejä, jotka piti ääntä, sirkkeliä, vasaraa ja porakonetta.

Tänään ajattelin sitten pyhittää päivän ryömimisen opetteluun. Se menee oikeastaan jo aika hyvin, vaikkakin hitaasti. Siinä opetellessa pistin Tainan leikkikaaren niin pieniin osiin kun sain. Äiti kyllä kokosi sen jo uudestaan ja teippasi ne jalat kiinni runkoon. Ihan tylsää. Äiti käski pyytää Tainalta anteeksi, vaikka se ei mennytkään oikeasti rikki. Anteeksi!

Tulisi jo hampaat. Väännän suuta ihan hassusti, ja niin kun teen, äiti tuo kylmän purulelun. Mutta kuka nyt sellaista jaksaa koko ajan järsiä. Helpompaa olisi kun lakkaisi vaan kutisemasta.

Hei me mennään Ähtäriin, nalleperheen naapuriin!

Me oltiin eilen isän ja äitin kanssa Ähtärin eläintarhassa. Siellä oli paljon kaikkea mitä isä kuvasi, mutta minä en niitä nähnyt, vaikka äiti kertoikin jokaisen aidan vieressä mitä siellä on. Poron minä näin, kun se kurkki minua aidan raosta. Sillä oli isot, mustat silmät. Se oli aika hassun näköinen.

Kaikista kivointa minusta oli se, kun mentiin katsomaan sellaisissa pienissä aitauksissa olevia eläimiä, se oli kuulemma kotieläinpiha. Kaikkein kauiten jaksoin katsoa niitä possuja. Ne oli aika vänkiä elämiä. Vasikat pisti ihan naurattamaan. Ne sanoikin jotenkin ihan hassusti että MÖÖÖÖÖÖ. Pikkualpakat oli myös kivoja. Oli siellä sitten koiran- ja kissanpentujakin ja pieniä pupunpoikasia, mutta ei ne ollut yhtä kivoja.

Sitten eläintarhan jälkeen me mentiin vielä semmoiseen kauppan, jonka pihalla oli hirvittävän iso hevosenkenkä. Äiti ja isä puhui jotain Tuurista ja Keskisestä. Sieltä kuitenkin ostettiin ihan valtava kassi ruokaa ihan vain minulle. Oli kuulemma halpaa. Sain monta purkkia hedelmäsosetta. Perunaa en kaupan purkista syö. En varmasti, se on pahaa. Sitten siellä oli sitä Tuttelia, mitä mistään muualta ei enää saa, ja sitä isi santasikin ihan kaksi laatikollista. Sen kunniaksi olinkin tissilakossa koko päivän. Äiti ja isi antaa kyllä korviketta, jos vaan sanon, ettei äitin maito mulle kelpaa.

Hei, minä täällä!

Minä olen Veeti, ja olen juhannuksen jälkeen jo 7kk vanha. Olen jo aika iso poika. Asun äitin ja isän kanssa ja meillä on pihassa leikkimökki. Mummu antoi jo verhokankaankin leikkimökkiin, mutta äiti ei ole vielä niitä verhoja tehnyt. Äiti sanoo, että ensi kesänä sitten pääsen leikkimökkiin leikkimään. Kaikista hyvistä ruuistakin se vaan sanoo, että ensi kesänä sitten, ja ensivuonna saat. Minulla on tylsä äiti. Jos minä haluan jäätelöä jo nyt, miksi minun pitää odottaa ensi kesään? Sitä minä en voi ymmärtää.

Minulle taitaa olla tulossa hampaita. Yhtään ei ole vielä puhjennut, ja haluaisin että puhkeaisi, sillä hampaat suussa näyttäisin jo aika isolta pojalta. Nyt kuultaa vaan ikenet, ja se on ihan vauvojen touhua. Kaiken lisäksi ne ikenet kutiaa ja sattuu, ja kukapa nyt siitä tykkäisi. Olen jo toista viikkoa kärttänyt äitiltä ja isältä, että tahdon ne hampaat, mutta ne vaan hokee, että voi kun voisi jotenkin auttaa tuota kun sillä on kurja olo. Lakkaisivat hokemasta ja ryhtyisivät tuumasta toimeen. Eivät muka pysty. Antaa ne sitten välillä pakastimesta purulelun, ja siitä minä tykkään. Se on oikein kylmä ja sitä on kiva purruttaa. Välillä saan jääkaappikylmän tutin, ja se on aika hassu. Kylmä tutti, se tuntuu ihan metkalta.

Tänään minä olen nukkunut ihan kauhean paljon. Aamulla nukahdin heti aamupalan jälkeen ja sitten vielä toisen kerran kun äiti meinasi vaihtaa vaipan. Olin vain reilun tunnin hereillä ja sitten meninkin jo päiväunille. Niitäkin nukuin tavallista pitempään. On minun sitten ollut uni. Mutta nyt ei ole. On hyvä mieli, kun on saanut nukuttua kaikki rasitukset pois. Ja kyllähän minä sitten kukuin yöllä, että onko tuo ihme jos väsytti. Mutta kun voi mennä jotain todella mielenkiintoista ohi, jos nukkuu koko yön putkeen. Vaikka äiti voi kääntää kylkeä. Ja sitä jos en näkisi, niin se olisi kurja juttu. Mutta viime yönä näin, tosin se huokaili samalla, kun sen mielestä minun olisi pitänyt nukkua silloin. Ei tuo äiti kanssa mitään ymmärrä. Hyvähän sen on sanoa, kun se on jo niin vanha ja nähnyt vaikka mitä. Varmaan on nähnyt, miten kylkeä käännetään, niin ei tarvi enää siksi kukkua. Mutta minä olen vielä niin pieni, ja unohdan niin nopeasti, että totta kai minun pitää valvoa.

Mutta nyt minun pitää alkaa taas opetella ryömimistä. Vielä minä sen opin, uskokaa pois. Tuo matto vaan pistää vastaan. Liukkaalla lattialla pääsenkin, jos saan paljain varpain punnertaa, mutta kun äiti ja isä pistää aina nuo matot lattialle, vaikka minä miten koitan niitä repiä. Miten minä voin ikinä oppia mitään, jos äiti ja isä vaan laittaa kapuloita rattaisiin?